sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Hullun unelmia

Viime päivityksessäni paljastin unelmoivani Ah! My Goddess! -sarjan Urdin cossaamisesta. Vielä viime päivitystä kirjoittaessani idea oli vasta ajatustasolla; en olisi kuvitellutkaan, että tulisin tekemään puvun lähitulevaisuudessa. Tapahtui kuitenkin jotain, mikä mullisti elämäni. Noh, ei ihan, mutta sain kuitenkin aika hienon idean Urdin toteutukseen.

En teekään vain Urdin peruspukua....
...vaan puvun lisäksi myös enkelin selkään!


Ajatus lähti siis siitä, että kun edellisen päivitykseni jälkeen Urdin cossaaminen oli vielä mielessä, sain koululta ilmaiseksi mallinuken torson. Mietin, että mitäköhän tällä nyt tekisi ja silloin se iski. Torson avullahan voisin tehdä Urdin puvusta vielä hienomman, ehkä jopa kisakelpoisen, jos käyttäisin sitä mallina ja tekisin Urdin enkelin, World of Elegancen ja kiinnittäisin sen selkääni.

Alkoi cosplaykuvien metsästys: halusin nähdä, olisiko kukaan keksinyt tätä ideaa ennen minua. Pikainen googlaus selvitti tilannetta: Googlen haulla löytyi hyvin vähän kuvia edes tavallisista Urd-puvuista. Enkeliäkään ei ollut cossannut kuin pari ihmistä. Ihmettelin, että miksei näin tunnetusta sarjasta ja hahmosta ole tehty enemmän pukuja. Cosplay.comista sentään löytyi jonkun Urdin puvun tehneitä, mutta oikeastaan mikään niistä ei oikein vakuuttanut. Aina oli jotain pielessä: kangasvalintana halpissatiini, huono peruukki, huonosti istuva puku... Joukossa oli tietysti myös hienoja pukuja, mutta olen aika varma, että pystyn itse parempaan kuin useimmat näkemäni puvut jos oikein yritän.

Urdin puku tosin on paljon vaikeampi toteuttaa kuin miltä ensisilmäyksellä näyttää. Sehän on tosi simppeli: vain vähän kultaisia koristeluja yksinkertaisessa mekossa. Paitsi että, hetkinen... mikä kannattelee koko pukua ja painavannäköistä viittaa paikallaan? Vastaus on ei mikään. Puvussa ei ole minkäänlaisia olkaimia tai kiinnitussysteemeitä. Eikä myöskään rintaliivejä. Esittelen nyt teille hienon, erittäin anatomisesti korrektin demonstraation rinnoista ja fysiikan laista.

Kuten kuvasta näkyy, rintani noudattavat fysiikan lakeja ja näin ollen painovoima vetää niitä alaspäin. Urd taas on jumalatar ja animehahmo, joten hänen rintoihinsa eivät tunnetusti sellaiset pikkuseikat kuin fysiikan lait vaikuta. Pääsen siis luultavasti kustomoitujen rintaliivien teon lisäksi myös jesaroimaan tissini terhakamman näköisiksi. Ajatuksena on käyttää läpinäkyviä tai ihonvärisiä rintsikanolkaimia, tuhota vanhat rintaliivit ja kursia ne uudestaan kokoon niin, ettei etuosaa näy ja tosiaan käyttää ihan luvattoman paljon iho- ja jeesusteippiä. Tähän rintaliivisysteemiin kiinnitän myös mekon, viitan ja luultavasti myös osittain enkelin, joten sen on parasta olla kestävä... >: I

Toinen suuri ongelma on enkelin teko ja kiinnitys. Olen parhaillani päällystämässä mallinuken torsoa vesi-liima -seoksessa uitetuilla sanomalehdenpalasilla, jotta saan tehtyä enkelistä mahdollisimman kevyen. Kunhan kerroksia on tarpeeksi, irrotan paperimassaenkelin torsosta ja laitan sisään rautalankatukirakenteita. Teen myös kädet ja pään paperimassasta. Lopulta laitan päälle miljoona kerrosta gessoa ja hion koko hökötyksen sileäksi, jonka jälkeen pääsen sitten maalailemaan. Ongelmia tulevat aiheuttamaan siivet, joista pitäisi myös saada kevyet (ja hienot) sekä enkelin painovoimaa uhmaava kampaus.


En ole ikinä osannut muokata peruukkeja, joten odotan kauhulla tämän kaunokaisen tekemistä. Pitänee ostaa kaksi järkyttävän pitkää peruukkia (musta ja valkoinen) enkeliä varten ja vielä yksi pitkä valkoinen Urdille. Sitten pääsenkin ompelemaan kuitua, jippii!
Myös siivet ovat minulle mystinen asia ja niihin pitää varmasti tilailla valtavasti sulkia jostain ihme paikasta. Rahanmenoa ei voi estää...

Ajattelin ensin kiinnittää enkelin selkään vöillä tai nauhoilla, jotka olisin kietonut vartaloni ympärille ja solminut. Mutta Urdin pukuhan tietysti pilasi nämäkin suunnitelmat.


Tässä on tämänhetkinen suunnitelmani tukirakenteista ja kiinnityssysteemeistä. Ylävartalossa on rintsikkasysteemi, jossa on läpinäkyvät olkaimet. Tähän kiinnittyy osittain myös enkelin metalliset tukirakenteet takana. Mekon kaula-aukon alapuolelle piiloon tulee jokin vahva kiinnitysasia, esim. vyö tai vastaava (ehkä jokin kangasviritelmä jos vyö on liian paksu). Enkelistä lähtee myös rautalankoja tai siimoja, jotka kiinnittyvät selkään pitävät enkelin ryhdikkäänä. Saa nähdä, miten tämä nyt tulee toimimaan...

Tässä muuten vielä pari kuvaa torson tekoprosessista:



Tämä puku on suunnitteilla Frostbiteen, mutta katsotaan saanko tehtyä siihen mennessä. Tässä on kuitenkin vielä niin paljon muuttujia; saattaa olla, että puvun teko kaatuu kokonaan sen mahdottomuuteen. Vi ses!

maanantai 1. lokakuuta 2012

Viime aikojen kuulumisia & Cosplayhaaveita osa 1

Jaa-a. Mitähän tässä sanoisi. Varmaan pitäisi aloittaa kysymällä, paljonko hyvät lukijat arvelevat minun laihtuneen viime päivityksestä? Aivan oikein; nolla kiloa! Totta puhuen viime aikoina on ollut niin kiire, etten ole jaksanut edes ajatella koko asiaa. Koulu, oppilaskunnan hallitus, Shiroconin järjestäminen... kaikki on vienyt niin paljon aikaa. Ja kavereitakin on pitänyt keretä tapaamaan.

Kävin terveydenhoitajaa moikkaamassa tuossa pari viikkoa sitten. Vaaka ja terkkarin painokäyrä kertoivat sen, minkä olin yrittänyt pitkään sulkea mielestä: olen lihonut viime vuoden aikana. Ero ei ollut kuin arviolta (muistikuvieni mukaan) kolmisen kiloa, mutta kirpaisi silti. Kun siskoni aloitti lukion, laihtui mokoma vaikka miten paljon ja minä taas menin lihomaan. Johtunee siitä, että sisko muutti omilleen, kun taas itse jäin rahaongelmien takia vanhempien luo asumaan. Kotona ei tarvitse pihtailla ruoan kanssa. Mutta harmittaa kyllä, koska en edes ole syönyt mitenkään hirveän epäterveellisesti, paitsi kavereiden kanssa illanvietoissa. Joita on kyllä ollut paljon useammin kuin vuosi-pari sitten. Hmmmmm. Sekin lienee vaikuttanut asiaan. On vaan niin vaikeaa olla syömättä sipsejä sun muita kun niitä on nenän edessä tarjolla... ; _ ;

Painonhallinnasta vielä sen verran, että olen kyllä liikkunut aika paljon viime aikoina, ainakin verrattuna siihen, miten laiska yleensä olen. Olen käynyt melkein joka viikko boffaamassa koulun treeneissä ja Shiroconia edeltävänä viikonloppuna oli boffausryhmä Perkeleen treenit. Olin tietysti huonoin siellä, koska olen vasta aloittelija, mutta olen kiitollinen siitä että kaikki ottivat minut siellä niin avoimin mielin vastaan. Anteeksi, jos olin tiellä ja kiitos paljon hyödyllisistä neuvoista!
Olen myös pyöräillyt kouluun aina, kun olen voinut. Eli siis kymmenen kilometriä päivässä! Mutta ilmeisesti näinkään suuri (huom, minulle suuri) määrä liikuntaa ei ole auttanut. Tai sitten olen vaan syönyt liikaa. : I

Mutta tosiaan. Shirocon tuli ja meni, ja sitä edeltävä aika menikin aika tehokkaasti coninjärkkäyksestä stressatessa. Olin tapahtumassa cosplayvastaavana Pahan Sotaherran kanssa ja järjestin cosplaykisan. Sen lisäksi kuitenkin pidin myös luennon, kävin sponsorinmetsästysretkillä, mainostin tapahtumaa, yritin saada boffaajia paikalle ja suunnittelin conia muutenkin yhdessä järkkääjäporukkamme kanssa. Ja ai niin, osallistuinhan vielä cosplaydeittiinkin (harmillisesti en taaskaan saanut sulhoa sieltä, sniff).

Cosplaykisan järjestäminen oli kamalan stressaavaa. Tajusin vasta ennen conia, että olisi pitänyt ottaa joku muu auttamaan sen kanssa: hoidin  nimittäin itse suunnittelun ja juonnon. Palkintojen hankkimisessa sain onneksi sentään apua, huh. Mutta kuitenkin. Kisaan ilmoittautui ennen tapahtumaa kolme henkilöä, joista yksi perui. Olin aika epätoivon partaalla, kun tajusin että pitäisi lähteä metsästämään potentiaalisia kisaajia conpaikalta.

Ilmeeni conpäivän aamuna.



Noh, löytyiväthän ne kisaajat kuitenkin ja kisa voitiin pitää. Osallistujia oli huimat 7 kappaletta, mutta olin onnellinen, että saatiin edes pieni kisa pystyyn. Ennen lavalle menoa olin niin hermona, että yksi kisaajista joutui tyynnyttelemään minua kun sähelsin ympäriinsä paniikissa :'''D Anteeksi kisaajat, olin hyvin epäammattimainen. Puolustuksekseni kuitenkin sanon, että kyseessä oli ensimmäinen ohjelma, jonka olen koskaan järjestänyt ja varmaan ensimmäinen kerta, kun jouduin olemaan ihan yksin lavalla puhumassa.

Fiilikseni lavalla

Sähelsin lavallakin ja änkytin varmaan ja kaikkea, mutta olin kuulemma ihan söpö siellä koulupoikacossissani säätäessä (mitä kyllä itse vähän epäilen, mutta olkoon). Joten annan itselleni anteeksi. Onnea muuten vielä voittajille!

Tässä muuten vielä yksi mielestäni aika hyvin onnistunut kuva lauantailta. Kiitos Pahalle Sotaherralle kuvaamisesta!

Shomahan se siinä. Ja pingviini.

Nyt kun tämä pakollinen conraportti on poissa jaloista, on aika aloittaa...

Cosplayhaaveita, osa 1!

Olen jo pitempään aikonut listata tänne hahmoja, joita haluaisin cossata, mutta jotka innostaisivat enemmän, jos olisin vähän hoikempi tai lihaksikkaampi.

1. Kamanosuke Yuri

Yurihan tämän koko blogin tavallaan innoitti, joten ykkössija kuuluu 
tietenkin hänelle. Luulenpa, että olen jo selittänyt ihan tarpeeksi tästä herrasta, joten en 
käy nyt kirjoittelemaan pidempiä tarinoita tähän.

2. Matsuka - Terra E
Terra E on loistava anime, joka on yllättävän vähän tunnettu. Itse törmäsin sarjaan
kai My anime listin suositusten kautta, tai ehkä olin vaan etsimässä Anime character databasesta
nättejä poikia, joiden perusteella voisi valita katsottavia sarjoja. Kuitenkin, tämä anime
on aivan helmi. Se kertoo liikuttavan kasvutarinan ja alkuperäisteos on oikea klassikko.

Matsuka on lähellä sydäntäni; juuri sellainen hahmo, joista yleensä pidän. Eli siis hyväsydäminen ja 
söpö. Rakastan myös valkoisia hiuksia, ja Matsukan pehko on aika lähellä valkoista.
Ja vaikka Matsukan vaatteet ovat ehkä vähän tylsät, haluaisin tulisesti cossata häntä,
sillä rakastan sarjaa ja hahmoa niin paljon.

Ongelmaksi muodostuu kuitenkin jälleen kerran ruumiinrakenne. Matsuka on hento ja hoikka, siis aivan erilainen kuin minä. Katsokaa nyt noita rimppakinttuja. Hahmon cossaaminen saa siis jäädä, kunnes saan laihdutettua (tai kunnes en jaksa enää välittää).

3. Urd - Ah! My Goddess!
Urd on oikeastaan ollut mielessäni jo pitkään. En ole ikinä maininnut tästä hullusta haaveesta kenellekään ja se saattaa jopa yllättää jonkun. Ah! My Goddess! on yksi ensimmäisistä
sarjoista, joita ikinä katsoin tai luin. Vaikka se onkin oikeastaan vain
haaremisarja, jossa autoillaan ynnä muuta, se on yhä minulle varsin rakas.
Se tunnelma, joka sarjasta välittyy, on ainutlaatuinen. Olen myöskin aina pitänyt
Urdista, joka on (ainakin muistikuvieni mukaan) puoliksi demoni.
Tykkän Urdin lookista: Valkoiset hiukset ja rusketus sopivat mielestäni mainiosti 
yhteen varsinkin naishahmoilla. Lisäksi Urdilla on hienoja vaatteita, varsinkin mangaversiossa.

Ongelmana on Urdin vaatteiden paljastavuus ja hänen kehonmuotonsa. Olen kyllä kurvikas, mutta 
Urd on tosi laiha. En viitsi tehdä näin itselleni tärkeää pukua vielä. Ehkä jos kävisin ensin vähän salilla...

4. Mikuru Asahina - Haruhi Suzumiya no yuutsu
Voih, Mikuru. Niin ärsyttävä hahmo, mutta samalla niin söpö. Tämän puvun voisin oikeastaan tehdä jo nyt, mutta en ole löytänyt oikeanlaista peruukkia mistään enkä oikein osaa muokata itse. Mikurukin on tosi laiha, mutta toppaamalla rinnustaa ja tekemällä hameesta muutaman sentin pidemmän kuin lähdekuvissa, uskoisin saavani ihan söpön puvun aikaan. 

-------

Siinäpä nämä nyt tältä illalta. Lisää olisi mielessä vaikka kuinka, mutta saa nähdä milloin jaksan taas päivitellä blogia. Näkemisiin!

torstai 23. elokuuta 2012

Game Over - Restart?


Tavoitteenani oli laihtua 0,5 kiloa viikossa. Syödä terveellisemmin ja liikkua joka päivä. Mutta arvatkaahan olenko laihtunut yhtään? En tietenkään. Uskottelen itselleni, että se johtuu kiireistä; en ole ehtinyt liikkumaan tarpeeksi. Laiskuuttahan se vain on, mutta olen ihan oikeastikin ollut tosi kiireinen. Suurimmat syyt ovat olleet Animecon, Animelarp ja Pirunpelto-larppi, joiden lisäksi olen rampannut ties missä kissanristijäisissä ja tavannut tuttuja. Kerron nyt ensin vähän tapahtumista ja siirryn taas myöhemmin tekstissä painonhallinta-aiheeseen.

Animecon oli varsin mukava kokemus. Olin suurimman osan ajasta taidekujalla kaverini kahvikirahvin kanssa. Itse myin kirjanmerkkejä, pehmoleluja ja omakustannesarjakuvaa, kahvikirahvi söpöjä tarroja. Ajattelin, etten saisi juuri mitään myytyä ja yllätyin, kun tajusin conin jälkeen, että minulla on varaa vihdoin ostaa Playstation 3. Jos Tracon nyt ei syö aivan kaikkia säästöjä.

Sly Cooper 4, ehkä pääsen pelaamaan sinua sittenkin.
Silloin kun en ollut taidekujapöydän takana, olin töissä. Enimmäkseen narikassa, mikä osoittautui yllättävän hauskaksi, koska tykkään auttaa ihmisiä. Ehkä minun pitäisikin suunnata asiakaspalvelualalle, heh. 8 )

Molempina päivinä cossasin Shomaa Mawaru Penguindrumista. Sunnuntaina seuranani oli Paha sotaherra, joka pukeutui toiseksi Takakuran veljeksistä, Kanbaksi. Pukujen teko oli tosi tuskallista, mutta mielestäni ne onnistuivat tosi hyvin. En osannut muokata peruukkia oikeanlaiseksi, mikä vähän harmitti, mutta ainakin cossini oli kai ihan tunnistettava.

Katso veli, pingviini!


Animeconin jälkeen minulla olikin sitten vain pari lepopäivää kun jo pitikin lähteä larppaamaan. Aivan, kyseessä oli Animepeli.

Animepelihän siis on jo kuudetta kertaa järjestetty kaupunkilarppi Savonlinnassa. Pelissä on nyt ollut jo kaksi trilogiaa, tänä kesänä järjestetty oli siis toisen trilogian viimeinen osa. Animepelit ovat perinteisesti olleet hyvin yliampuvia ja mielenkiintoisia larppeja, joissa enkelit, demonit, maagit ja soturit käyvät jengisotia lähitulevaisuuden Savonlinnassa. Tämän vuoden peli ei tuottanut pettymystä eeppisyydessään: Savonlinnaan saapui messias, joka lupasi pelastuksen paratiisiin maailmanlopun koittaessa. Lopussa tämä tietenkin paljastui demoniksi, joka yritti vain saada valtaa, ja oikea ihmiskunnan kuningas saapui.

Peli luultavasti kuulostaa ulkopuolisen korviin yliampuvalta ja kliseiseltä. Ja niinhän se osittain onkin, mutta se juuri tekee siitä animepelin. "Animea" pelissä ei siis juuri ole muu kuin naurettavan eeppiset juonenkäänteet ja kitsunet, korvapäiset ihmiset joita joka pelissä tuntuu näkyvän ainakin jonkin verran.

Pelasin tänäkin vuonna parantajahahmoani Rosea, joka oli talven aikana napattu "pahisten" puolelle ja aivopesty. Muistonsa menettänyt Rose kuitenkin kiintyi sieppaajaansa Gerrardiin (tukholma-syndrooma much?) ja päätti, että uusi jengi oli paljon kivempi kuin entinen. Pelissä oli mukana myös "huumeita" (kalsiumtabletteja), joiden takia larppi oli entistä hauskempi. Lähdimme mm. metsästämään näkymättömiä ninjoja, koska hahmomme olivat niin aineissa. :''D




Pirunpelto taas oli hieman pienempi larppi, joka sijoittui keskiaikavaikutteiseen maailmaan, josta kaikki taika oli kadonnut kauan sitten ja haltioitakin vainottiin. Itse pelasin nuorta naista käsityöläisperheestä, nimeltään Hilde. Oikeasti Hilde kuitenkin oli ennustusten maagi, joka toisi magian takaisin maailmaan, joten larppi kului suurimmaksi osaksi maagisia kuukiviä etsiessä. Vaikka rosvopaisti paloikin ja sima oli liian käynyttä, oli larpissa hauskaa.

Ennen kuin kerkesin edes kunnolla hengähtää, koulu alkoikin jo. Oppitunnit kuluvat järjettömän hitaasti, mutta on mukavaa, että on taas jonkinlainen rutiini. Olen nyt pyöräillyt muutaman päivän ajan koulumatkat, siis yhteensä kymmenen kilometriä päivässä. Ajattelin, että se riittäisi ja alkaisin laihtumaan, mutta sitten tajusin että olen syönyt niin paljon, että liikunnan tuoma hyöty on luultavasti nollautunut ikävästi. Mutta ei sille mahda mitään, että kun herää kuuden jälkeen ja käy koulussa, on pakko syödä useammin ja enemmän kuin kesälomalla. Tai no, pakkohan ei olisi, mutta en ole aikeissa näännyttää itseäni.

Tällä hetkellä olen kipeänä, sillä rasitin itseäni liikaa. Aloitin nimittäin boffauksen uudelleen yli vuoden tauon jälkeen viime viikolla enkä millään halunnut jättää treenejä väliin vaikka olo oli valmiiksi jo aika heikko. Särkylääkettä naamaan ja kahden ja puolen tunnin treenit siis. Ja sen jälkeen vielä puolen tunnin pyöräily kotiin.

Minä juuri nyt, sillä oloni on kymmenen kertaa pahempi kuin ennen treenejä.


Boffaus kuulostaa niin helpolta. Sehän on vaan sitä että nörtit hutkii toisiaan pehmomiekoilla. Eihän se nyt ole mikään oikea urheilulaji.

...Paitsi että boffaus on rankinta liikuntaa, jota olen koskaan harrastanut, ainakaan koulun ulkopuolella. Olen pelannut lentopalloa ja harrastanut ranskalaista pistomiekkailua, mutta kumpikaan ei pääse lähellekkään boffausta rankkuusasteikolla. Se johtuu siitä, että boffauksessa on oltava liikkeessä lähes koko ajan, kun taas esimerkiksi lentopallossa suurimmaksi osaksi seisoskellaan kentällä ja vähän hutkitaan palloa. Jos boffatessa jää seisoskelemaan paikalleen, saa varmasti miekasta. Tai nuolesta. On siis juostava, väistettävä, torjuttava ja ennen kaikkea iskettävä.


En ole koskaan ollut hyvä minkäänlaisessa liikunnassa. Pistomiekkailun lopetin, koska hävisin lähes joka ottelun. Boffaus on siitä kivaa, etteivät häviöt ole niin selviä: kun kyseessä on usein joukkuemättö, tasaiset tiimijaot ovat tärkeämpiä kuin yksittäisen ihmisen taitotaso. Lisäksi se on paljon vaihtelevampaa kuin ranskalainen miekkailu: miekan lisäksi saa käyttää kilpeä, jousta, keihästä, kirvestä tai vaikka puukkoa jos siltä tuntuu. Koska pistomiekkailusta on niin huonoja kokemuksia, olen päättänyt että minusta tulee MESTARIBOFFAUSJOUSIAMPUJA!

Tai ainakin merirosvokuningas.
Oikeastihan siitäkään ei tule mitään ja derppailen vaan sen jousen kanssa, mutta ei haittaa, koska Luffykin on söpö kun se derppaa.


Kröhöm. Voisinpa tästä siirtyä takaisin pääaiheeseen ja julistaa haluan-cossata-kamanosukea-kuurin UUDELLEENALKANEEKSI. Restart mission - YES PLEASE.
Yritän jatkaa ruokapäiväkirjan kirjoittamista ja ottaa jälleen tavoitteekseni liikkua ainakin tunnin päivässä, mieluiten enemmänkin. Siis heti kun paranen tästä flunssasta...

Ja vielä kaikille mahdollisille lukijoille tiedoksi, että olen nyt valmistanut sekä ES-hyytelöä että sateenkaarihyytelöä. Taas yksi saavutus lisää CV:hen. Pistäkäähän paremmaksi, hyviä jatkoja. Aviala kiittää ja kuittaa.

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Päivät 2 & 3: Kiireompelua ja pyöräilyä, Animecon lähestyy!

Ensinnäkin, pyydän anteeksi näitä varsin tiuhaan tahtiin tulevia päivityksiä! Olen nyt ollut niin innostunut tästä uudesta blogista ja painonpudottamisesta, että en malta olla kirjoittelematta. Päivitykset tulevat harvenemaan reilusti kunhan alkuinnostus alkaa laantua.

Sitten muihin uutisiin! Ompelimme tänään Pahan Sotaherran kanssa Animeconin pukuja: Shomaa ja Kanbaa Mawaru Penguindrumista. Molemmathan ovat aika hoikkia poikia, mutta koska puvut eivät tule kisaan eikä rakkauteni Shomaan ole yhtä palava kuin Yuriin, yritän olla välittämättä liikakiloista. Puvut ovat nyt hihojen nappeja ja peruukkien leikkausta ja stailausta vaille valmiit, vihdoinkin! Work in progress -kuvia ei tullut juuri otettua, joten postailen sitten varmaan valmiista puvuista kuvia conin jälkeen. Niistä tuli muuten ihan hienot!

Shoma on niin söpö, juuri sellaista hahmotyyppiä, josta yleensä tykkään.


Animeconissahan olen siis vänkäröimässä ja (DUNDUNDUNN) taidekujalla! Istun siis lauantain taidekujapöydän takana myymässä omakustannesarjista ja mm. pehmoleluja ja kirjanmerkkejä. Tai no, se tietysti riippuu siitä, mitä kaikkea saan ajoissa valmiiksi... Taidekujajuttujen teko on nimittäin taas jäänyt aika viimetinkaan.
Sunnuntaina onkin luvassa vänkäröintiä ja kiertelyä conpaikalla. Otamme varmaan Pahan Sotaherran kanssa kuvia puvuistamme ja palvelemme conkäviöitä narikassa. Takakuran veljekset voi siis bongata narikasta aamupäivällä!

En ole kerennyt juuri Animeconia ajattelemaan muuten kuin cossien ja taidekujajuttujen osalta, joten coninodotusfiilikset on tällä hetkellä aika matalat, varsinkin kun vapaa-aikaa ei tapahtumassa juuri ole. Sen sijaan mielessä on pyörinyt "tahdon cossata kamanosukea"-kuuri: Olen rajoittanut napostelua ja syönyt muutenkin kevyemmin.
Olen myös aloittanut pyöräilyn. Ajattelin, että hyi kamalaa kun pitää lähteä pyörälenkille, mutta pyöräily osoittautuikin yllättävän kivaksi! Se fiilis, joka syntyi, kun pyöräilin vailla aikarajoituksia tai määränpäätä, oli aivan mahtava. Pyöräilymusiikkina oli animetunnareita ja jotain hetalia-hahmolauluja, joita kuuntelin pari vuotta sitten; niistä tuli mukavan nostalginen olo, vaikkeivät mitään musiikillisia mestariteoksia olekaan. Olenkin nyt ottanut tavoitteekseni harrastaa joka päivä ainakin tunnin verran liikuntaa, esimerkiksi pyöräilyä ja tanssimattoilua. Eikä se tunnu ollenkaan niin nihkeältä, kuin olisin luullut. 8 )

Yritin muuten suostutella Pahaa Sotaherraa kanssani cossaamaan Brave 10:stä, katsotaan nyt onnistuuko. Olisi mahtavaa, jos olisi joku, jonka kanssa cossata sarjasta. Yuri on ihana, mutta ilman Saizouta hahmo jää vähän yksitoikkoiseksi : < Siksi olenkin päättänyt yrittää värvätä ihmisiä mukaan, jos vaikka saisi ihan cossiryhmän aikaan. Tässä muuten screenshot Yurin lantiosta:






Varsin miehekästä ja niin pois päin. Mutta parempi minulle, koska omistan leveät lantiot! Vielä on kuitenkin aika paljon matkaa, jos haluan päästä lähellekään Yurin lookkia. Ei minusta kyllä yhtä laihaa varmasti tule, koska animehahmot, mutta ainakin on hyvä motivaationlähde liikkumiselle!

Ajattelin muuten kirjoitella tähän vähän omista ajatuksistani cosplayn ja painonhallinnan suhteen, mutta aihe taitaa tarvita oman postauksensa. Sanotaanko vaikka nyt näin lyhyesti, että mielestäni liikunnan lisääminen ja esimerkiksi herkkujen vähentäminen ruokavaliosta cosplayn takia on vielä ihan hyväksyttävää, mutta pakonomainen ja liian nopea laihduttaminen ei. Parempi olisi tehdä elämäntapamuutos, sillä pikadieetit ja esim. karppaaminen ovat niin epäterveellisiä. Eikä mielestäni edes tarvitse laihduttaa ollenkaan jos ei halua. Hauskanpitoahan tämän cosplayn periaatteessa vain pitäisi olla, mitä järkeä harrastaa jotain, jos siitä tulee vain paha mieli?

Tässä taas lopetukseksi vähän ruokapäiväkirjaa eiliseltä:
Aamupala: 2 palaa ruisleipää oivariinilla, vesimelonia, nektariini, lasi maitoa
Välipalat: nektariini, persikka, puoli litraa herneitä, mansikoita, 2 palaa moniviljaleipää rosvopaistilla ja oivariinilla, lasi maitoa.
Pääruoka: Kavispihvejä ja paistettuja kasviksia, lasi maitoa
Iltapala: Kasvispihvi, melonia, tomaatti, persikka

Syön siis aika paljon hedelmiä, vihanneksia ja marjoja, mutta kai se on vaan hyvä asia!

maanantai 9. heinäkuuta 2012

Päivät 0 & 1: Vyötäröangstia ja laiskottelua

Eilinen, eli siis päivä 0, oli aika päättäväisyyden täytteinen päivä. Kulutin aikaa suunnitellen, miten voisin pudottaa painoani ja etsien lähdekuvia Brave 10 -mangasta. Itse "haluan-cossata-Kamanosukea"-kuuria en vielä mitenkään tietoisesti aloittanut, siksi siis päivä sai nimekseen nollan. Tänään, päivänä 1, tosin on mennyt vielä huonommin: eilen sentään pelasin vähän rantalentistä ja pyöräilin viisi kilometriä, kun taas tämän päivän liikunta on jäänyt aamupäivän shoppailukierrokseen (ostin muuten itselleni hieman liian napakat rintaliivit laihtumisen toivossa, heh 8) ). Aloitin kuitenkin henkisen valmistautumisen aloittamalla tämän blogin ja kirjoittamalla ruokapäiväkirjaa! Myöhemmin on vielä tarkoitus pelata vähän tanssimattoa, koska en aio luistaa tavoitteistani ihan vielä ensimmäisenä päivänä.

Nyt on sitten hetki, jota olen hieman kammoksunut, mutta jonka kuvittelisin ehkä kiinnostavan lukijoita: Aion nimittäin laittaa tähän blogiin kuvia vartalostani matkan varrelta ja lopussa postaan ennen ja jälkeen -kuvat. Senhän takia niitä laihdutusohjelmiakin kai katsotaan, että nähdään, onnistuuko pullukka pudottamaan painoaan vai murtuuko paineiden alla. Tässä kai sitten on kyse ihan samasta asiasta. Paitsi etten pidä itseäni lihavana, vain hiukan chubbyna.

Tässä siis ennen -kuvat (päästetään anonyymit ja trollit valloilleen):













Kuten kuvista näkyy, olen aika naisellisen muotoinen. Minulla on leveät lantiot, paksut reidet, vähän pömppömahaa ja tissit. Sekä ennen kaikkea suuuuri takapuoli, joka on aina tuottanut ongelmia miespuolisten hahmojen cossaamisessa. Selässäkin on turhaa tavaraa, eivätkä käsivarret ole kovin kiinteät. Tehtävää on siis paljon. Vähäpukeisempi kuva olisi ehkä ollut havainnollistavampi, mutta itseluottamus petti (ja jouduin värväämään äidin ottamaan kuvat niin en kehdannut), joten tämä saa nyt luvan kelvata.

Tässä vielä mittani, koska trollipolttoainetta ei vielä kuvissa ollut tarpeeksi. Lopussa sitten nähdään ovatko mitat muuttuneet!

Pituus: 158 cm
Aamupaino: 57 kg
Rinnanympärys (toppaamattomien rintaliivien kanssa): 94 cm
Rinnanalus: 77 cm
Kuppikoko: 80C tai 75D
Vyötärö: 75 cm
Takapuolen ympärysmitta: 102 cm ; _ ;
Reiden ympärys: 60 cm
Käsivarren ympärys: 28 cm

Tavoitteenani on pudottaa 6 kiloa ennen Traconia. Joka on siis 2,5 kuukauden päästä. Kaikista mitoista on tavoitteena lähteä ainakin pari, toivottavasti muutama sentti pois, varsinkin vyötäröltä, lantiolta ja takapuolesta. Kuppikoonkaan pieneneminen ei haittaa, jos vain laihtuisin muualtakin. ; _ ;
Voi olla, että joudun siirtämään aikarajaa Desucon Frostbiteen, sillä en ole varma, pystynkö ja jaksanko laihduttaa niin paljon niin lyhyessä ajassa, mutta tällä hetkellä aikataulu on tällainen.

Katselin muuten kuvia Kamanosukesta ja lueskelin mangaa, ja silloin se iski. Vyötäröangsti siis.

Kamanosuken erittäin miehekäs vyötärö.








Onhan minulla jonkunlainen vyötärö, mutta Kamanosuke voittaa kyllä muodoillaan mallitkin. En usko, että vaikka kuinka laihduttaisin, saisin tuollaisen vyötärön. 8( Plussana tässä jutussa kuitenkin on se, että herralla on selvästi todella naiselliset muodot mieheksi: leveä lantio ja kapea vyötärö. Ei siis tarvitse huolehtia, vaikka itsellänikin on muotoja, kunhan vain pääsisin eroon ylimääräisestä rasvasta takapuolen, reisien ja lantion alueella. Litteä vatsa olis kans aika kiva!

 Hahmohan on muuten siis oletettavasti mies; sarjan tekijä vaan tykkää kiusata lukijoitaan. Netti onkin täynnä sotaa siitä, kumpaa sukupuolta Yuri edustaa. Hahmo itse siis väittää olevansa mies, mutta hänen rintakehäänsä ei ole koskaan näytetty: ylläoleva kohtauskin on ihan kiusallaan tehty niin, ettei siitä saa selvää että kumpaa sukupuolta hän edustaa. Mangassa Yuri näyttää joissain kuvissa miehekkäältä, joissain naiselliselta, animessa koko ajan sirorakenteiselta mieheltä. Itse uskon vakaasti, että Yuri on mies, jolla on vaan aika naiselliset muodot. Animen ääninäyttelijäkin on nimittäin mies ja kaikilla sarjan naishahmoilla on ainakin D-kupin tissit kun taas Yuri on täysin litteärintainen. Ja niin, Yuri tuntuu olevan ihastunut sarjan päähenkilöön, Saizouhun (kuvassa vyötärön oikealla puolella) ja fujoshina toivoisin kyllä Yurin olevan mies. :''D Tämä on kuitenkin mysteeri, joka ei taida koskaan selvitä, joten turha sitä kai on enempää puida!

Tässä vielä muuten lopetukseksi päivän ruokapäiväkirja!

Aamupala: nektariini, 1/8 hunajamelonia, 2 ruisleivänpalaa oivariinilla, lasi maitoa
Välipalat: 200g mansikkajogurttia, kaksi nektariinia, persikka, kaksi palaa moniviljapaahtoleipää (päällä rosvopaistisiivut ja oivariinia).
Päivällinen: Pastaa tomaattikastikkeessa, puoli litraa spriteä (sorruin, käytiin ravintolassa!), leipää
Iltapalaksi syön hedelmän ja leipää.

Kertokaahan muuten lukijat (jos teitä on ollenkaan), mitä voisin syödä välipalaksi muuta kuin hedelmiä ja leipää? En oikein tykkää jogurtista ja muroissa on tosi paljon sokeria...

Matkan alku: Haavekuvia ja suunnitelmia

Tässä se nyt on, ensimmäinen postaus. Hauska tavata, olen tämän blogin pitäjä, Aviala (Hollynakin tunnettu). Päätin alkaa kirjoittamaan blogia erään kohtalokkaan yön jälkeen: olin vihdoinkin löytänyt hahmon, jota todella rakastan, ja pyöriessäni aamukuuden aikaan sängyssä (tai oikeastaan lattialla, koska olin yökylässä), syntyi päätös: otan vihdoinkin itseäni niskasta kiinni ja aloitan kuntoilun, jotta voisin cossata rakastamaani hahmoa.

Tämä blogi siis käsittelee matkaani hyvin naisellisen muotoisesta itsestäni uuteen ja toivottavasti hieman hoikempaan minään! En aio edes harkita epäterveellisiä pikadieettejä tai itseni näännyttämistä, vaan yksinkertaisesti lisään liikuntaa ja kevennän ruokavaliotani. En ole koskaan pitänyt itseäni lihavana, mutta katsellessani kuvia lempihahmostani päätin, ettei nykyinen vartaloni yksinkertaisesti ole riittävä. Painonhallinta-asioiden lisäksi päivittelen tänne ihan vain perusfiiliksiä ja cosplayhyn liittyviä juttuja. Saatan myös välillä kirjoitella muista harrastukseeni liittyvistä asioista, kuten peleistä, animesta, mangasta ja larppaamisesta, mutta pääpaino tulee olemaan cosplayssa.

Tässä siis on hahmo, joka innoitti minut tekemään tämän kaiken (*rumpujen pärinää*):

 Yuri Kamanosuke sarjasta Brave 10, siis. Kiinnittäkää huomio napapaitaan ja hoikkiin reisiin (jotka ovat kyllä liioitellun hoikat mangaversioon verrattuna! D:<). Tarkemmin sanottuna aion tehdä mangaversiossa näkyvän, hieman yksityiskohtaisemman puvun:


 Yuri oli heti ensiessintymisestään lähtien lempihahmoni Brave 10:stä. Sarjan edetessä rakastuin hahmoon yhä enemmän ja enemmän. Katsottuani animen kävin heti lukemaan mangaversiota siinä toivossa, että siinä olisi kohtauksia, joita ei animessa ollut, enkä tullut pettymään! Pidän hahmossa oikeastaan kaikesta: luonteesta, kropasta, kasvoista, hiuksista, vaatteista... Kaikesta. Eikä sekään hirveästi tällaista fujoshinalkua haittaa, että Yuri tuntuu olevan ihastunut päähenkilöön, Saizouhun... :''D

Tämä on siis matkan alku. Lisää päivityksiä on tulossa piakkoin, kunhan vain kerkeän kirjoittelemaan. Ei sillä että tätä kukaan varmaan lukisi, heh. 8 )