Aloitin puvun tekemisen suhteellisen ajoissa. Piirsin suunnitelmia, ostin kankaat sun muut. Kaavojakin tuli aloitettua muistaakseni ainakin kuukautta-paria ennen tansseja. Mutta sitten se tapahtui. "Onhan minulla tässä vielä aikaa, voin ottaa rennosti." Tuomion sanat. Eli lopussa siis tuli aivan hirvittävä kiire. Asiaa ei helpottanut se, että ompelin samaan aikaan myös käsitöitä Frostiksen taidekujalle. Viimeinen viikko kului niin, että heti koulusta päästyäni aloin ompelemaan ja lopetin vasta yöllä. Lopulta mekosta kuitenkin tuli aika hieno, ainakin verrattuna siihen, että tein sen kokonaan omilla kaavoilla; pohjasin ne siis vain omiin mittauksiini, en mihinkään valmiisiin kaavoihin.
 |
| Kuvaajana Emilia Lahtinen. |
Minullahan ei siis myöskään ole minkäänlaista koulutustakaan ompeluun, joten olen aika ylpeä tuotoksestani. Myös alushameen tein itse; vanne syntyi cossaajan luovuudella rautakaupasta löytyneestä jonkinlaisesta muovisesta taipuvasta... jutusta jota sai lattialistojen vierestä. Olisin halunnut vielä leveämmän helman, mutta puvussa piti pystyä tanssimaankin, joten jouduin harmikseni pienentämään vannetta aika paljon. Kuvissa puku muuten näyttää paljon kiiltävämmältä, kuin mitä se oikeasti on. Kaulaosassa riippuva koru on liskon muotoinen, koska liskot ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Tulevaisuudensuunnitelmissani on tulla hulluksi liskonaiseksi, jolla on talo täynnä liskoja. (Varaanit ovat lemppareita, koska ne voivat kasvaa kolmimetrisiksi ja tappaa mm. ihmisiä. Ne myös voivat selvitä kuukauden ilman ruokaa ja jotkin tutkimukset osoittavat, että ne ovat myrkyllisiä).
Ja ai niin muuten, kuvat on otettu Frostbitessä, jonne myöskin menin wanhojenmekko päälläni.
Pian Frostiksen jälkeen piti alkaa lukemaan urakalla Filosofian kirjoituksiin. Aloitin kirjoittamisen jo nyt lukion kakkosvuoden keväällä, koska halusin hajauttaa kirjoituskertoja kolmosvuoden keventämiseksi. Luin paniikissa, aluksi ihan liian vähän ja harvoin ja lopussa tietysti taas tuli kiire ja vietin viimeisen viikon lukien joka päivä siten, että aloitin heti koulun jälkeen ja lopetin vasta illalla. Se ilmeisesti kannatti, sillä alustava arvosanani on E! Verraten siihen, että tavoite oli C, olen tosi tyytyväinen.
Kirjoitusten jälkeen oli sitten vähän hengähdystaukoa, mutta yllättäen tajusinkin, että hei, nuorisoteatterin näytelmän ensi-ilta on jo vähän yli viikon päästä. Nyt meillä onkin sitten ollut sellaisia noin kahdeksan tunnin harjoitusputkia tässä pääsiäisen ympärillä. Ensi-ilta taitaa olla torstaina, jos en väärin muista. Näytelmä kertoo Tarot-korttien heräämisestä eloon. Itse sain Pahoilaisen roolin, mikä ei sovi luonteeseeni tipan vertaa, mutta ei se mitään! Paholaista on ollut mahtavan hauska esittää, ja rooliasussani on asennetta; nahkaliivi, nahkaminihame, verrosukkahousut, bootsit, niittivöitä, kettinkejä ja niittikaulapanta. Pieni shokki näytelmää katselevalle äidille, ehkäpä? :''D Asu on tosin kamlan hankala ottaen huomioon sen, että paholainen liikkuu lattiatasossa ryömien ja kontaten... Kuitenkin! Toivon että teatterista on hyötyä mahdollisissa tulevissa cosplayesityksissä tai vastaavissa, sekä larppaamisessa.
Mutta nyt onkin aika pitkittää tätä postausta vielä sillä, että miut on tägätty! Syyllisenä kukapa muu kuin Paha Sotaherra.
Haasteen säännöt
1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2.Jokaisen haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3.Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Valitse vielä 11 blogaajaa jolla on alle 200 lukijaa ja haasta heidät leikkiin mukaan ja muista kertoa heille haasteesta. Vaihtoehtoisesti valitse 11 viimeksi päivittäneen blogia lukulistaltasi.
1. Kuten jo ylempänä mainitsin, rakastan liskoja. Olen tykännyt niistä pienestä saakka; minulla on kokoelma hiekalla täytettyjä liskoja, joista useimmat on hankittu ulkomaanmatkoilta toreilta. Suurin on varmaan yli metrin pitkä ja pienimpiä mahtuisi useampi kämmenelle. Myös Skyrim-hahmoni on Argonialainen eli tuttavallisemmin Liskomies. Pidin lapsena ja pidän vieläkin myös pingviineistä. Avara luonto oli lempiohjelmiani telkkarissa.
2. Olin lapsena aika villi, kiipeilin jo reilusti ennen kouluikää korkeilla (ja aika vaarallisillakin) kallioilla, puissa ja uin järven yli uimarenkaan avulla vaikka en vielä pysynyt omin avuin pinnalla. Minulla oli myös hyvä mielikuvitus ja olin aika omalaatuinen penska. Olen vieläkin monien mielestä aika outo, mutta mielikuvitukseni on harmikseni tylsynyt ihan olemattomaksi.
3. Aloin muutama päivä sitten pelata uutta korealaista MMORPGia, Teraa. Sen grafiikat ovat aivan upeat ja hahmot ovat tyylikkäitä - naurattaa kun katselen bikiniarmoreita ja hyvin metroseksuaalin näköisiä mieshahmoja. Hahmoni on sarvipäinen, valkohiuksinen jousiampuja, sukupuoleltaan mies, koska en voinut vastustaa kiustausta; mieshahmot vaan näyttävät niin naurettavan upeilta tiukoissa nahkahousuissaan, tyylikkäissä meikeissään ja vatsalihakset paljastavissa takeissaan.
4. Tykkään valtavan paljon hedelmistä, varsinkin melonista, mangosta ja appelsiineistä.
5. Aion lukion jälkeen joko pelialalle Kajaaniin tai teatteritarpeistonvalmistusta opiskelemaan Lahteen.
6. Olen viime aikoina pelaillut aika paljon Dota kakkosta. Olin alussa ihan surkea, mutta nyt osaan jo pelata Rikillä ja Slarkilla aika hyvin - minulla on usein eniten tappoja tiimissäni.
7. En tykkää tällaisista tagausjutuista hirveästi, koska niihin kuluu niin paljon aikaa enkä meinaa keksiä kirjoitettavaa ; _ ; Mutta on nää silloin tällöin hauskoja.
8. Tunnen välillä oleva tosi tunnevammainen, koska en mm. tunne ikävää, vaikka en tapaisi rakkaita ihmisiä kuukausiin. Olen myös hyvin harvoin todella vihainen tai surullinen. Pelit, anime, elokuvat ja tv-sarjat saavat kuitenkin minut naurettavan helposti itkemään - joskus itken kun katselen tylsyyksissäni Teen Momia tai laihdutusohjelmia.
9. Rakastan larppaamista, mutta toisaalta se saa minut tuntemaan oloni hirvittävän epävarmaksi: Tuntuu, etten osaa mitään, ettei mielikuvitukseni riitä luomaan mielenkiintoista hahmoa, ja vaikka saisin jotain aikaan, en osaa esittää hahmoani, vaan luisun aina samanlaiseen melodramaattiseen ja omastanikin mielestäni ei-niin-onnistuneeseen hahmomalliin.
10. Boffaamisen kanssa on sama homma: rakastan boffaamista, se on yksi ainoista urheilulajeista, joista todella pidän, mutta olen kamalan epävarma itsestäni, koska en oikeasti ole kovin hyvä siinä enkä laiskuudeltani saa harjoiteltua tarpeeksi. En myöskään tunne larppaus- ja boffauspiirin ihmisiä kovin hyvin, mikä saa itseluottamukseni valahtamaan lattiasta läpi: varsinkin parissa ensimmäisissä suuremmissa boffaustreeneissä, joissa olin, oloni oli kamalan epävarma ja välillä halusin vain lähteä pois tai itkeä, vaikka treenaaminen olikin ihan hauskaa hauskaa. Jäin kuitenkin sitkeästi sinne, koska haluan palavasti oppia lisää enkä ole luovuttajatyyppiä.
11. Olen toisaalta kamalan epävarma itsestäni, mutta toisaalta todella päättäväinen ja määrätietoinen. Välillä pelkään ihmiskontaktia enkä haluaisi hoitaa asioita, joissa joudun olemaan tekemisissä vieraiden ihmisten kanssa, mutta toisaalta se olin minä, joka Shiroconia järjestäessä päätin että "Perkele, nyt on pakko käydä kysymässä sponsoreita mukaan." Ja niinpä marssin useaan Savonlinnalaiseen liikkeeseen ja asiallisesti kysyin heitä mukaan, enkä luovuttanut, vaikka oli jo tullut vain kieltäviä vastauksia. Noh, olihan minulla onneksi taustajoukot mukana tukemassa, mutta silti.
11 kysymystä
1. Mieltä lämmittävin kommentti jonka olet puvustasi saanut?
"Olet paras Yuna-cossaaja, jonka olen Suomessa nähnyt!". Se on oikeastaan ainoa kommentti, joka tulee nyt mieleen, ja lämmitti mieltä pitkän aikaa. Olen vieläkin ylpeä puvustani, ja mielestäni se on paras pukuni, vaikka sen teosta on nyt mitä, kolmisen vuotta?
2. Oletko koskaan katunut sitä, että aloitit cosplayn?
En varsinaisesti, se on tuonut elämääni paljon hyvää - esimerkiksi ne ihmiset, jotka ovat nyt rakkaimpia ystäviäni. Pukuja tehdessä kiroan kyllä koko harrastuksen maan rakoon aina välillä, mutta se nyt vaan on sitä.
3. "Massacossi" vai harvinaistakin harvinaisempi hahmo, kumman valitsisit mieluummin (olettaen että kyseessä olisi molemmissa tapauksissa yhtä rakas hahmo)?
Se riippuu niin monesta muustakin asiasta, oi voi. Esimerkiksi siitä, kumpi hahmo sopii ruumiinrakenteeseeni paremmin, kummalla on hienompi puku, onko kavereita cossammassa samasta sarjasta... Mutta sanoisin, että ehkä harvinaisempi cossi mielummin? Toisaalta on kyllä ihanaa, kun ihmiset tunnistavat, että en sitten kyllä osaa sanoa...
4. Mikä on suurin haaveesi cosplayn saralla -- onko se kisan voitto, lempihahmon cossaaminen vai jokin muu?
Jaa-a. Varmaan aika säälittävästi se, että voisin cossata hyvillä mielin niitä kaikkia tikkulaihoja nättipoikia, joita niin rakastan. Ei siitä tule hyvä mieli, jos tuntee näyttävänsä ihan kamalalta lempihahmonaan. Myös kisan voitto olisi mahtavaa, varsinkin jonkun isomman, kuten eurocosplayn... Mutta olen liian laiska tekemään pukuja, oi voi. Olen sen verran omahyväinen nimittäin, että ajattelen, että jos oikein panostaisin johonkin pukuun ja valitsisin sopivan hahmon, niin minulla ehkä jopa voisi olla mahikset palkintosijoille - tosin en sitten tiedä, viime aikoina kisataso on noussut ihan valtavan huimasti...
5. Puvunteon inhottavin vaihe, jonka pariin joudut kuitenkin palaamaan tämän tästä?
Hihat ja herrainkaulukset. Hihat eivät ikinä tunnu asettuvan hyvin... ja herrainkaulukset vaan nyt ovat aivan helvetillisiä tehdä. En myöskään tykkää kopioida kaavoja, mutta pakkohan se on... Yuna oli siitä hauska puku, että kaavoja ei juuri tarvittu; rakastan yksityiskohtien väkertämistä ja niitä Yunassa riitti.
6. Oletko cossannut omia hahmojasi? Jos olet, miksi näin ja miltä se tuntui? Jos et, miksi ei?
En oikeastaan, olen ollut kyllä coneissa omissa puvuissa, esimerkiksi mekoissa (vanhojentanssimekko ym), mutta en laske niitä omiksi hahmoiksi, ne ovat vain vaatteita. Minulla ei ikinä ole ollut niin tärkeitä tai hyviä omia hahmoja, että olisin halunnut cossata niitä. Nyt minulla ehkä olisi, mutta ruumiinrakenteeni ei ole sopiva rakkaimpien hahmojeni cossaamiseen.
7. Onko sinulla lempitapahtumaa? Jos on, mikä se on ja miksi?
Ehkä kesädesu, sieltä on niin paljon hyviä muistoja. Ja VISUAL QUEST, oih visual quest... Eräänä kesänä olin myös aika sairas, en siis tarttuvalla tavalla, mutta niin, että liikkuminen oli aika tuskallista. Olin tosi musertunut, koska ajattelin sairauden vaikuttavan koko loppuelämääni. Lähdin desuun kivuista huolimatta, koska en halunnut enää murehtia kotona. Desucon ja Visual Quest olivat niin mahtavia ja hauskoja, että unohdin koko sairauden. Tajusin, että se ei vaikutakkaan elämääni kuin todella vähän, eikä luultavasti häiritse minua joko pitkään aikaan tai enää koskaan. Tuntui, että Visual Quest tavallaan pelasti elämäni, niin naurettavalta kuin se kuulostaakin.
8. Onko jotain mikä kaihertaa mieltäsi Suomen cosplayskenessä?
Jatkuva riitely ja eripura ja toisten pukujen mollaaminen. Eikö voitaisi vaan kaikki pukuilla niin kuin itse haluamme?
9. Listaa kolme lempipukuasi.
Oah, apua, vaikeaa. Ykkönen on varmaan Yuna, koska se onnistui niin hyvin. Aika surullista kyllä, mutta muihin pukuihini en oikein ole ollut tyytyväinen... Paitsi Hetalian Suomi onnistui aika hyvin! En enää välitä sarjasta niin paljon, mutta olin kyllä mielestäni ihan söpö Suomena, heh. Myös Nekozawan puku on ihan hyvä, mutta siihen ei oikein ole tunnesidettä... P4:n Teddienä on aina ollut hauskaa, joten ehkä sitten se! Shoman puvusta tuli myös ihan söpö, mutta se on silti vähän alempana listallani.
10. Mitä arvelet, pukeudutko hassuihin asuihin vielä päälle kolmekymppisenäkin?
En näe muuta estettä sille kuin sen, että olen liian laiska; en viime aikoinakaan ole tehnyt kovin paljoa pukuja. Voi olla, että olen siihen mennessä lopettanut kokonaan, mutta jos cossaavia kavereita ja innoa riittää, niin saatan hyvinkin tehdä puvun aina silloin tällöin. Siitä olen varma, ettei minusta "normaalia ihmistä" saa tekemälläkään, vaan pelaan vielä mummonakin videopelejä ja katselen sarjoja.
11. Lempiperuukkisi ja miksi?
Ruskea kihara pitkä! Se ei varsinaisesti ole ollut minulla missään oikeassa cossissa, mutta se on silti varmaan eniten käytetyin peruukkini, koska olen pitänyt sitä ties missä koulun pippaloissa ja viihdevideoissa ja coneissa silloin, kun minulla ei ole ollut cossia. Se vaan on niin kiva, se saa mielestäni minut näyttämään ihan nätiltä.
En tagaa ketään tai kirjoita kysymyksiä koska olen laiska, mutta menkää toki vaikka Pahan Sotaherran blogiin ja ottakaa sieltä kysymykset jos innostaa.
