torstai 23. elokuuta 2012

Game Over - Restart?


Tavoitteenani oli laihtua 0,5 kiloa viikossa. Syödä terveellisemmin ja liikkua joka päivä. Mutta arvatkaahan olenko laihtunut yhtään? En tietenkään. Uskottelen itselleni, että se johtuu kiireistä; en ole ehtinyt liikkumaan tarpeeksi. Laiskuuttahan se vain on, mutta olen ihan oikeastikin ollut tosi kiireinen. Suurimmat syyt ovat olleet Animecon, Animelarp ja Pirunpelto-larppi, joiden lisäksi olen rampannut ties missä kissanristijäisissä ja tavannut tuttuja. Kerron nyt ensin vähän tapahtumista ja siirryn taas myöhemmin tekstissä painonhallinta-aiheeseen.

Animecon oli varsin mukava kokemus. Olin suurimman osan ajasta taidekujalla kaverini kahvikirahvin kanssa. Itse myin kirjanmerkkejä, pehmoleluja ja omakustannesarjakuvaa, kahvikirahvi söpöjä tarroja. Ajattelin, etten saisi juuri mitään myytyä ja yllätyin, kun tajusin conin jälkeen, että minulla on varaa vihdoin ostaa Playstation 3. Jos Tracon nyt ei syö aivan kaikkia säästöjä.

Sly Cooper 4, ehkä pääsen pelaamaan sinua sittenkin.
Silloin kun en ollut taidekujapöydän takana, olin töissä. Enimmäkseen narikassa, mikä osoittautui yllättävän hauskaksi, koska tykkään auttaa ihmisiä. Ehkä minun pitäisikin suunnata asiakaspalvelualalle, heh. 8 )

Molempina päivinä cossasin Shomaa Mawaru Penguindrumista. Sunnuntaina seuranani oli Paha sotaherra, joka pukeutui toiseksi Takakuran veljeksistä, Kanbaksi. Pukujen teko oli tosi tuskallista, mutta mielestäni ne onnistuivat tosi hyvin. En osannut muokata peruukkia oikeanlaiseksi, mikä vähän harmitti, mutta ainakin cossini oli kai ihan tunnistettava.

Katso veli, pingviini!


Animeconin jälkeen minulla olikin sitten vain pari lepopäivää kun jo pitikin lähteä larppaamaan. Aivan, kyseessä oli Animepeli.

Animepelihän siis on jo kuudetta kertaa järjestetty kaupunkilarppi Savonlinnassa. Pelissä on nyt ollut jo kaksi trilogiaa, tänä kesänä järjestetty oli siis toisen trilogian viimeinen osa. Animepelit ovat perinteisesti olleet hyvin yliampuvia ja mielenkiintoisia larppeja, joissa enkelit, demonit, maagit ja soturit käyvät jengisotia lähitulevaisuuden Savonlinnassa. Tämän vuoden peli ei tuottanut pettymystä eeppisyydessään: Savonlinnaan saapui messias, joka lupasi pelastuksen paratiisiin maailmanlopun koittaessa. Lopussa tämä tietenkin paljastui demoniksi, joka yritti vain saada valtaa, ja oikea ihmiskunnan kuningas saapui.

Peli luultavasti kuulostaa ulkopuolisen korviin yliampuvalta ja kliseiseltä. Ja niinhän se osittain onkin, mutta se juuri tekee siitä animepelin. "Animea" pelissä ei siis juuri ole muu kuin naurettavan eeppiset juonenkäänteet ja kitsunet, korvapäiset ihmiset joita joka pelissä tuntuu näkyvän ainakin jonkin verran.

Pelasin tänäkin vuonna parantajahahmoani Rosea, joka oli talven aikana napattu "pahisten" puolelle ja aivopesty. Muistonsa menettänyt Rose kuitenkin kiintyi sieppaajaansa Gerrardiin (tukholma-syndrooma much?) ja päätti, että uusi jengi oli paljon kivempi kuin entinen. Pelissä oli mukana myös "huumeita" (kalsiumtabletteja), joiden takia larppi oli entistä hauskempi. Lähdimme mm. metsästämään näkymättömiä ninjoja, koska hahmomme olivat niin aineissa. :''D




Pirunpelto taas oli hieman pienempi larppi, joka sijoittui keskiaikavaikutteiseen maailmaan, josta kaikki taika oli kadonnut kauan sitten ja haltioitakin vainottiin. Itse pelasin nuorta naista käsityöläisperheestä, nimeltään Hilde. Oikeasti Hilde kuitenkin oli ennustusten maagi, joka toisi magian takaisin maailmaan, joten larppi kului suurimmaksi osaksi maagisia kuukiviä etsiessä. Vaikka rosvopaisti paloikin ja sima oli liian käynyttä, oli larpissa hauskaa.

Ennen kuin kerkesin edes kunnolla hengähtää, koulu alkoikin jo. Oppitunnit kuluvat järjettömän hitaasti, mutta on mukavaa, että on taas jonkinlainen rutiini. Olen nyt pyöräillyt muutaman päivän ajan koulumatkat, siis yhteensä kymmenen kilometriä päivässä. Ajattelin, että se riittäisi ja alkaisin laihtumaan, mutta sitten tajusin että olen syönyt niin paljon, että liikunnan tuoma hyöty on luultavasti nollautunut ikävästi. Mutta ei sille mahda mitään, että kun herää kuuden jälkeen ja käy koulussa, on pakko syödä useammin ja enemmän kuin kesälomalla. Tai no, pakkohan ei olisi, mutta en ole aikeissa näännyttää itseäni.

Tällä hetkellä olen kipeänä, sillä rasitin itseäni liikaa. Aloitin nimittäin boffauksen uudelleen yli vuoden tauon jälkeen viime viikolla enkä millään halunnut jättää treenejä väliin vaikka olo oli valmiiksi jo aika heikko. Särkylääkettä naamaan ja kahden ja puolen tunnin treenit siis. Ja sen jälkeen vielä puolen tunnin pyöräily kotiin.

Minä juuri nyt, sillä oloni on kymmenen kertaa pahempi kuin ennen treenejä.


Boffaus kuulostaa niin helpolta. Sehän on vaan sitä että nörtit hutkii toisiaan pehmomiekoilla. Eihän se nyt ole mikään oikea urheilulaji.

...Paitsi että boffaus on rankinta liikuntaa, jota olen koskaan harrastanut, ainakaan koulun ulkopuolella. Olen pelannut lentopalloa ja harrastanut ranskalaista pistomiekkailua, mutta kumpikaan ei pääse lähellekkään boffausta rankkuusasteikolla. Se johtuu siitä, että boffauksessa on oltava liikkeessä lähes koko ajan, kun taas esimerkiksi lentopallossa suurimmaksi osaksi seisoskellaan kentällä ja vähän hutkitaan palloa. Jos boffatessa jää seisoskelemaan paikalleen, saa varmasti miekasta. Tai nuolesta. On siis juostava, väistettävä, torjuttava ja ennen kaikkea iskettävä.


En ole koskaan ollut hyvä minkäänlaisessa liikunnassa. Pistomiekkailun lopetin, koska hävisin lähes joka ottelun. Boffaus on siitä kivaa, etteivät häviöt ole niin selviä: kun kyseessä on usein joukkuemättö, tasaiset tiimijaot ovat tärkeämpiä kuin yksittäisen ihmisen taitotaso. Lisäksi se on paljon vaihtelevampaa kuin ranskalainen miekkailu: miekan lisäksi saa käyttää kilpeä, jousta, keihästä, kirvestä tai vaikka puukkoa jos siltä tuntuu. Koska pistomiekkailusta on niin huonoja kokemuksia, olen päättänyt että minusta tulee MESTARIBOFFAUSJOUSIAMPUJA!

Tai ainakin merirosvokuningas.
Oikeastihan siitäkään ei tule mitään ja derppailen vaan sen jousen kanssa, mutta ei haittaa, koska Luffykin on söpö kun se derppaa.


Kröhöm. Voisinpa tästä siirtyä takaisin pääaiheeseen ja julistaa haluan-cossata-kamanosukea-kuurin UUDELLEENALKANEEKSI. Restart mission - YES PLEASE.
Yritän jatkaa ruokapäiväkirjan kirjoittamista ja ottaa jälleen tavoitteekseni liikkua ainakin tunnin päivässä, mieluiten enemmänkin. Siis heti kun paranen tästä flunssasta...

Ja vielä kaikille mahdollisille lukijoille tiedoksi, että olen nyt valmistanut sekä ES-hyytelöä että sateenkaarihyytelöä. Taas yksi saavutus lisää CV:hen. Pistäkäähän paremmaksi, hyviä jatkoja. Aviala kiittää ja kuittaa.

2 kommenttia:

  1. P.S

    Ei kovin paljoa puukkoja käytetä boffauksessa. "Tikaria" korkeintaan ja senkin minimipituus on 40 cm...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos korjauksesta! Se puukko tosin nyt oli enemmänkin sellainen heitto, en ajatellut että sellaista kukaan oikeasti haluaisi käyttää. Mutta teoriassa mahdollinen! :''D

      Poista