Haastetta ja cosplaysuunnitelmia

 Olen viimeaikoina katsonut animea enemmän kuin yleensä. Seuraan Kill la Killiä ja Samurai Flamencoa ja tänä viikonloppuna maratoonasin Kimi ni Todoken, joka oli ihana, mutta jälleen kerran jotenkin liioitellun oloinen kuvaus kouluromanssista ja rakastumisesta. Romanttiset sarjat aina tuovat mukanaan jonkinlaisen tyhjyyden tunteen, kun ei itse kykene kokemaan tai tuntemaan mitään niin massiivista kuin elokuvarakkaus.

Eksyin vähän sivuraiteille; piti alunperin kirjoittaa cosplaysuunnitelmista. En oikeastaan juuri ikinä saa toteutettua suunnitelmiani, mutta tykkään suunnitella ja kirjoittaa suunnitelmista blogiin.

Katsoin vihdoinkin Tiger & Bunnyn, ikävä kyllä todella jälkijunassa. Innostuin siitä, mutta oivoi, kaverien innostus sarjaa kohtaan taas on lakannut jo yli vuosi sitten. Päätin kuitenkin, että olisi kiva tehdä siitä joku cossi. Ivan eli Origami Cyclone iski suoraan sydämeen: olenhan tunnettu siitä, että pidän kauniista pojista. Origami Cyclonen asu on hirvittävän haastavan näköinen tehdä, mutta toisaalta olen aina pitänyt haasteista. Pussihousut ja leveät panssarit kuitenkin sopisivat partalooni täydellisesti! Harvoin tulee vastaan kaunispoikia, joiden asu oikeasti sopisi ruumiinrakenteeseeni. Motivaatioksi vain ehkä tarvitsisin jonkun  kaverin tekemään puvun samasta sarjasta tjsp.

 Panssaria, panssaria... Huhhuh. Myöskin seuraava pukusuunnitelma on panssariotus. Nimittäin Flame Princessin haarniskoineen, joka on tällä hetkellä nähty vain yhdessä jaksossa. Mutta pidän Flame Princessistä paljon ja pidin haarniskaan liittyvästä juonenkäänteestä hirvittävän paljon. Tämä olisi myös paljon helpompi panssari ja siten hyvää harjoittelua Origami Cyclonea varten.

Seuraava uhri onkin sitten videopelihahmo, Dota 2:n Meepo. Meepo on vihattu ja rakastettu hahmo, joka on saanut myös hieman röllihtävän maineen sankarina, jonka valitseminen voi tarkoittaa joko nopeaa voittoa tai vielä nopeampaa häviötä. Itse rakastan Meepoa paljonkin. Niin paljon, että tein läpällä pikaisan kaappicossin pikkuisesta. Yhdennäköisyys oli niin suuri, että aloin oikeasti harkitsemaan Meepon cossaamista.

Näitä lienee lisääkin, mutta nyt juuri ei tule mieleen mitään. Kellokin on jo puoli kaksi, joten saan noin neljä tuntia unta. Oi voi, muuten ehkä jaksaisin, mutta pitäisi mennä salillekin. Aa! Niin! Meinasin jo unohtaa mainita, että aloin käymään salilla. LadyLine on ihanan viihtyisä, osittain siksi ettei siellä ole miehiä. Tämänhän piti alunperin olla laihdutusblogi tai jotain (ha!), joten kai tämä on relevanttia. En kuitenkaan käy salilla cosplayn vuoksi, vaan siksi, että jaksaisin juosta boffatessa ja heiluttaa miekkaa ja käyttää kilpeä ketterästi, ja että jaksaisin koulupäivät paremmin, ja että selkäkivut vähenisivät. Tuntuu, että nämä syyt ovat paljon parempia kuin aiemmat (cosplayta väheksymättä)! Olen nykyään enemmän sinut vartaloni kanssa, ja tunnen oloni usein söpöksi, kauniiksi, tyylikkääksi ja seksikkääksi. Huonoja päiviä tietysti aina on, mutta suunta on hyvä. Cosplay on jäänyt hieman taka-alalle elämässäni, mikä on huojentanut ulkonäköpaineita.
Mutta nyt loppukevennykseen!

Paha Sotaherra jälleen kerran heitti haasteen. En tosin jaksa kertoa 11 asiaa itsestäni, mutta vastaan ainakin kysymyksiin!

SÄÄNNÖT:
1) Haastetun tulee kertoa yksitoista asiaa itsestään. 2) Haastetun tulee vastata yhteentoista kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut. 3) Haastetun tulee keksiä yksitoista uutta kysymystä uusille haastetuille. 4) Haastetun tulee haastaa yksitoista blogia, joilla on alle 200 lukijaa. 5) Haastetun tulee kertoa, kuka hänet haastoi ja kenet hän haastaa. 6) Ei takaisinhaastamista.

11 omaa kysymystä

1) Onko sosiaalisen median (Twitter, blogit, Facebook, Tumblr...) hyödyntäminen tärkeää cosplayssa?
Ei välttämättä. Itse tykkään silloin tällöin lukea blogeja ja tietysti opin niistä välillä hyödyllisiä vinkkejä, mutta en yleensä käytä sosiaalista mediaa cosplayn apuna. Cosplay.comin ja Anikin cosplayfoorumeita tulee kyllä puvunteon ohella silmäiltyä tutoriaalien toivossa.

2) Onko ihon maalaaminen cosplayn vuoksi sinusta rasistista? 
Ei. Se kuuluu harrastukseen. En jaksa edes alkaa väittelemään asiasta.

3) Onko sinulla pukua jonka olet halunnut tehdä jo pitkään mutta et ole saanut aikaiseksi tehdä? Jos on, mikä puku on kyseessä ja miksi et ole vielä tehnyt sitä? 
Hmm... Pitkään? Noh, varmaan Mikurun meidopuku Haruhista. Olen halunnut tehdä sen jo pitkään, mutta koska en pidä sarjasta tai hahmosta, ei into kuitenkaan ole ollut tarpeeksi suuri. Osasyynä on myös se, ettei oikeanlaista peruukkia ole löytynyt edes ebayta metsästämällä ja itse en osaa muokata tarpeeksi hyvin.

4) Mikä Suomen anime-/cosplayskenessä on parasta?
Jaa-a. Vaikea kysymys, en seuraa skeneä kovin aktiivisesti. Ehkä juuri cosplayblogikulttuuri? Monet blogaajat tuntuvat olevan toisiinsa yhteyksissä. Lämmittää sydäntä.

5) Entä pahinta?
Selän takana juoruilu ja muu kyräily.

6) Oletko koskaan lakannut pitämästä sarjasta sen fandomin takia?
Sherlock voisi ehkä olla sellainen? Tykkäsin siitä joskus paljon mutta kaikki se porno tumblerissa... En edes juurikaan shippaa sherlockia ja johnia. Myös käsikirjoittajasta Moffatista olen lukenut kaikenlaista ei-niin-hyvää, joten sekin vaikuttaa asiaan. Haluaisin vain katsoa sarjaa rauhassa kaikelta siltä fanitukselta, mutta en vain voi välttyä siltä tumblerissa.

7) K18-conit Suomessa, onko niillä tulevaisuutta? 
Kyllä, ainakin jos se on Desucon.

8) Tämän hetken suosikkianimehahmosi?



Oah vaikeaa! En ole varma, onko juuri nyt mitään erikoissuosikkia... Pitkäaikaissuosikkeja ovat tosin mm. Kanju Persona nelosesta ja Matsuka Terra E:stä.
 
9) Katsotko englanniksi dubattua animea? Miksi, miksi et?
Katsoin joskus kun en tiennyt paremmasta. Enkkudubbi kuulostaa aina jotenkin niin tökeröltä, se varmaan vähän riippuu tosin siitä, mihin on tottunut. Yleensä kuitenkin tuntuu siltä, että japanilaisen ääninäyttelyn taso yksinkertaisesti on parempaa, koska se on niin iso bisnes japanissa. Animelle ei Amerikassa ehkä ole niin isoa yleisöä, joten ääninäyttelijätkään eivät välttämättä ole sitä kärkikastia. Riippuu tietysti monesta asiasta, mutta siltä se tuntuu.

10) FFFightit, cosplaydeitit ja muut huumoriohjelmat coneissa, hitti vai huti?
Hitti ensimmäiset ~3 kertaa, sitten huti, koska käyvät tylsäksi. Deittejä olen tosin kiertänyt kiinnostuksen puutteesta huolimatta, koska olen halunnut nähdä Pahan Sotaherran deittailemassa.

11) Mitä conia odotat tällä hetkellä eniten?
Frostbiteä, koska olen menossa luultavasti sinne taidekujalle. En yleensä odota coneja hirveästi paitsi jos olen osallistumassa johonkin, esim. jonkunlaiseen kilpailuun. Coneista on pikkuhiljaa tullut peruskauraa; ne kuuluvat vuoden kiertoon, mutta ei niitä odota juurikaan. Kyllä coneissa silti yleensä on hauskaa. En edes aluksi meinannut lähteä Frostikseen kun ei hirveästi kiinnostanut, mutta taidekujapaikka on aina hauska ja hieman eksoottinen kokemus.

 Kiitos ja näkemiin ja mahdollisimman stressitöntä joulunodotusta kaikille mahdollisille lukijoille.
 

Tracon lähestyy ja WCS-paniikki kasvaa

Alku sujui hyvin. Aloitimme kisapuvut aivan ajoissa ja kerkesimme jo hieman suunnitella esitystäkin. Loppukesästä kuitenkin oli niin kiire, etten ehtinyt ommella yhtään. Koulun alettua sitten tajusinkin, että kirjoituksiinkin on enää kuukausi, ja mikä pahinta, historian kirjoituspäivä sattuu juuri Traconin jälkeiselle maanantaille. Tilanne on nyt siis sellainen, että puvut ovat auttamattomasti kesken; oikeastaan vasta vähän aloitettu, ääniraita on tekemättä ja esityskin puuttuu vielä. Tracon lähestyy uhkaavasti ja minun pitäisi nytkin olla ompelemassa tai lukemassa kirjoituksiin. Viivytelläkseni päätin kuitenkin päivittää blogia.

Tällä hetkellä Saber-cossistani on valmiina vain alushame. Sen lisäksi on vielä tehtävä paljon panssareita, miekkoja (jotka ovat tosin onneksi suurimmaksi osaksi Tuukan alaa), alusmekko ja itse sininen päällysmekko. Ja lisäksi vielä valkoiset aluspöksyt hameen alle. Osa panssareista on jo tekeillä, mutta pelottavan paljon on vielä tekemättä. Oman cossin lisäksi pitää sitten vielä kaavoittaa ja ommella Archer-pukua tai ainakin ohjeistaa Tuukkaa mistä pitää ommella ja miten, joka kuulostaa melkein yhtä isolta hommalta kuin itse ompeleminen... ; A ; Onneksi kuitenkin Tuukka pääsee tulemaan meille ensi viikolla, niin saamme toivon mukaan sitten harjoiteltua esitystä ja ommeltua pukuja. Eri kaupungeissa asuminen tekee tällaiset yhteistyöprojektit vähän hankaliksi.

Panssarien tekeminen on ollut hauskaa mutta vaikeaa. Olen vihdoin saanut torsopanssarin ja käsipanssarien suurimmat palat leikattua, mutta sormia suojaamaan pitäisi väkertää gauntletinpalasia ja jalkapanssarit ja hameen sivupanssarit puuttuvat kokonaan. Olen vähän huolissani, sillä en ole varma riittääkö softis kaikkeen, olisi pitänyt ostaa sitä lisää enemmän kuin yksi iso arkki kun pääsin käymään Hobbypointissa.

Anteeksi hyvin pimeistä kuvista, otin ne oikeastaan aika valoisassa tilassa, mutta kamera kai temppuili jotenkin tai valo ei kuitenkaan ollut riittävä. Kuvissa kuitenkin näkyy panssarin muoto. Panssari on kasassa väliaikaisesti maalarinteipillä, lopullinen kiinnitystapa on luultavasti jännä kuminauha+liima+jeesusteippi-viritelmä nurjalla puolella. Toivottavasti tuomaristo ei tuomitse brutaalilta näyttävää panssarin sisäpuolta, sillä jeesusteippi lienee luotettavin vaihtoehto panssariin, jonka täytyy kestää mm. lattialla pyörimistä, miekkailua, juoksua ja muuta kaikkea enemmän tai vähemmän atleettista.

 
 Tässä vielä groteski yritykseni muotoilla paloista kaarevia/pyöreitä kuumuuden avulla. Yhteen suuntaan taivuttaminen onnistui, mutta en valitettavasti onnistunut keskimmäisen etupalan joka suuntaan kaarevan muodon kanssa. En tiedä, olenko vain huono vai eikö softis vaan toimi niin. Joka tapauksessa jouduin leikkaamaan uuden palan ja muotoilemaan sen halkion avulla, joka sitten toimikin paljon paremmin, kuten ylemmistä kuvista näkyy. Toivon, että saan saumat piiloon gesson avulla, koska Saberin panssarin palat ovat täysin sileitä ja saumattomia.

Panssari oli yllättävän hyvä päällä, mutta ikävä kyllä se on suunniteltu niin, että joudun litistämään tissini, jotta se mahtuisi päälle, Saberilla kun ei ainakaan panssaroituna näytä olevan kovin suurta rintavarustusta ja oma kuppikokoni on noin E. Noh, ei voi mitään ja cosplayn vuoksi täytyy kärsiä ja niinpoispäin. Pelkään vain vähän kuinka hyvin pystyn liikkumaan rintakehä jesaroituna (jesseä suoraan paidan päälle, jessekorsetti olisi liian paksu ja näkyvä); jos jo tavallinen hengittäminen on ahdistavaa, millaista on juosta ja taistella?

Nämä kammotukset ovat siis tulevat käsipanssarit, joihin vielä tulee ne gauntlet-osat. Ne kaipaavat vielä pientä säätöä muutenkin. Luulen, että niistä kuitenkin tulee aika hyvät kunhan vaan jaksan tehdä ne kunnolla loppuun.

Saberin peruukkikin on saapunut. Ostin suoraan Saberille tarkoitetun peruukin, joka siis oli jo valmiiksi muokattu. En osaa muokata varsinkaan pitkiä peruukkeja, joten tämä oli oikeastaan ainoa varteenotettava vaihtoehto. Toivon, ettei tällaisen hahmolle tarkoitetun peruukin ostaminen ole kiellettyä, mutta en vain millään viitsinyt käydä itse väkertämään, kun ebaysta sai hienomman ja halvemman. Archerin peruukki kuitenkin saa tuta varsinaisen muodonmuutoksen, sillä valmiiksi taakse sliipattuja valkoisia peruukkeja on todella vaikea löytää, ainakaan hyvännäköisiä sellaisia. Vähän jännittää, mutta netin tutoriaaleja seuraamalla muokkaaminen onnistunee. Toivottavasti.

Archerin puvusta minulla ei valitettavasti ole kuvia, mutta väkersin sitä varten Tuukalle muskelialuspaidan. Archerin musta paita on lihaksia myötäileviä kuvioita vaille valmis, mutta ne pitääkin sitten tehdä vasta kun paita on Tuukan päällä. Tai Tuukka Kakkosen, itsetehdyn Tuukan torson muotilla tehdyn mallinukentapaisen. Tuukka Kakkonen valmistui taidekoulussa opitulla tekniikalla, jolla voi tehdä myös helposti ihmisenkokoisia "veistoksia"; ensin mallin, tässä tapauksessa Tuukan, vartalo tai vartalon osa päällystetään elmukelmulla ja sen jälkeen kieputetaan ympärille pakkausteippiä. Noin kolme kerrosta on yleensä riittävä. Lopuksi leikataan teippi varovasti pois mallin ympäriltä, teipataan leikkaussauma takaisin kiinni ja täytetään nukke esimerkiksi rytistetyillä sanomalehdillä. Omien mittojen mukaisen mallinuken ei tarvitse maksaa satoja euroja, tällä tekniikalla rahaa kuluu tarvikkeisiin ehkä kymppi.

Oivoi, kello on jo yli kymmenen enkä saanut ommeltua tai luettua kirjoituksiin yhtään; noh, ainakin voin uskotella itselleni tehneeni jotain hyödyllistä kirjoittamalla blogiin.

Elämäni feministinä eli tieto lisää tuskaa

Viimeisen ~vuoden aikana olen lukenut paljon feminismistä, erityisesti liittyen rakkaisiin harrastuksiini eli videopeleihin ja tv-sarjoihin ynnä muihin. Aikaisemminkin olin vahvasti sillä kannalla, että naisetkin voivat olla vahvoja, mutta nyt tutustuttuani asiaan tarkemmin olen alkanut huomata kaikkialla naisiin liittyviä asioita, joissa olisi parantamisen varaa.

Esimerkiksi videopelit. Ilmeisesti vain 3-4 %  pelien protagonisteista on naisia, mikä tarkoittaa että noin 97% on miehiä - mikä taas kuulostaa suhteettoman suurelta määrältä. Naiset ovat love intrestejä tai siskoja tai vain koristeita taustalla. Ennen olin täysin tyytyväinen siihen, että pääsin pelaamaan vain mieshahmoilla, sillä hahmon sukupuolella ei juuri samaistumisen kannalta ole minulle väliä. Nyt kuitenkin aina silloin tällöin pelatessani mietin, mikseivät naiset kelpaa päähenkilöiksi. Vallalla on harhaluulo, jonka mukaan miehet eivät voi samaistua naisiin mutta naiset voivat miehiin - miehethän ovat ihmisiä ja naiset naisia.

Nykyään myös pelatessani turhaudun siihen, kuinka naishahmoja kohdellaan sivuhenkilöinä. "Damsel in distress" eli neito hädässä-trope on yhäkin aivan liian yleinen peleissä. Myös Feminist Frequencyn kehittelemä "neito jääkaapissa" -trope on ällöttävän yleinen. Siinä nainen on jo kuollut, mutta hänen sielunsa on kaapattu ja se täytyy siis pelastaa.

Metal Gear -pelisarja on yksi ylivoimaisimmista suosikeistani. Surullista kyllä juuri läpi pääsemässäni MGS4:ssä toistui jatkuvasti eräs ikävä, naisia alentava trope eli "mercy killing". Suurin osa boss battleista päättyi siihen, että brutaalin mecha-eläimen sisältä paljastui kaunis nainen, jonka pyllyä ja tissejä sitten kuvataan, ja jonka jälkeen pelaajan täytyy ampua nämä seksikkäät naiset ennen kuin he pääsevät tarpeeksi lähelle halatakseen Snakea. Jokaisen tappelun jälkeen Snakelle tulee soitto, jossa kuvaillaan naisen brutaalia menneisyyttä, ja lopuksi mainitaan, että oli armollista päästää heidät päiviltä. Pelin puolustukseksi täytyy sanoa, että siinä on myös vahvoja naishahmoja, kuten Meryl, joka johtaa rautaisella otteella erikoistaistelijajoukkoa, ja joka (HYVIN PIENI SPOILER) häämekossaankin (/SPOILER) näyttää ilahduttavan lihaksikkaalta.

Oikeastaan ainoa sarja, jonka naishahmoihin olen ollut täysin tyytyväinen on ollut Song of Ice and Fire (eli tutummin Game of Thrones). Sarjassa on paljon erilaisia naisia, joilla monilla on tärkeä rooli tarinan kannalta. Nämä kaikki naiset ovat eri tavoin vahvoja (kyllä, jopa Sansa, joka erittäin nuoresta iästään ja naiiviudestaan huolimatta pärjää brutaalin valtaistuinsodan keskellä). Tällaisia hyvinkirjoitettuja naishahmoja jää kaipaamaan monessa muussa sarjassa tai pelissä.

On ikävää, että naishahmoista on niin paljon pulaa. Cossaisin nimittäin mielelläni hahmoja, joista oikeasti pidän, mutta harmillisesti hyvät naishahmot ovat harvassa ja mieshahmot näyttävät miehiltä, joten potentiaalinen cosplayhahmovalikoimani jää erittäin pieneksi.

Uudet tuulet ja kohtalo jää yöksi - WCS:ään?

Tein viimeisimmän cossini... olisikohan ollut viime kesän alkupuolella? Sen jälkeen ei ole ollut innostusta tai jaksamusta ommella mitään auurempaa vanhojentanssipuvun lisäksi. Tämän kesän ensimmäiset conit, Mimicon ja Desucon, kuluivat cossittomissa merkeissä. Mimiconissa pyörin hieman lolitatyylisissä mekoissa ja Desuconissa taas steam- ja cyperpunk -vaikutteisessa Visual Questiin suunnitellussa asussa.

Nyt kuitenkin cossi-innostus taas kutittelee mahanpohjaa. Poikaystäväni ehdotti jo talven puolella, että voisimme tehdä cossit Fate/stay nightista. Minulle hän suositteli Saberin pukua ja tykästyinkin hahmon ulkonäköön aika paljon.

Olen jo pidemmän aikaa halunnut tehdä panssaria sisältävän cossin ja pidän myös mekkoista. Saberissa yhdistyivät molemmat. Saberilla on myös kaksi hienoa miekkaa, joiden tekemistä myös odottelen innolla. Katsottuani animen päätin, että Saber ei myöskään ole liian ärsyttävä cossattavaksi. En yleensä pidä animetytöistä, jotka vinkuvat ja ovat koko ajan pelastettavina, joten rauhallinen soturi Saber kohosi yhdeksi lempianimenaisistani. Nyt olen pelaamassa visual novellia, koska en usko, että keskinkertainen anime tekee oikeutta alkuperäisteokselle.

Itselleen poikaystäväni (Tuukka) valitsi hahmoksi Archerin. Se on mielestäni hyvä valinta, sillä pidän itsekkin hahmosta erittäin paljon - Archer taitaa tällä hetkellä itse asiassa olla lempihahmoni Fatesta.  Archerilla on myös tyylikkäät vaatteet ja valkoiset hiukset, oijoi. <3 Tuukalla ja minulla on kaikenlisäksi about sama pituusero kuin Archerilla ja Saberilla (eli suuri).

Peruukin muokkaaminen tosin pelottaa, sillä edestä sliipattujen hiusten luominen peruukkiin on tunnetusti erittäin hankalaa tehdä hyvännäköisesti. Yritän kaiken aikaa päättää, pitäisikö ostaa valmiiksi lyhyehkö ja pörröinen peruukki, vaiko pitkä, josta sitten voisi leikellä kuitua ja ommella takaisin peruukkiin. Varsinkin hiusrajan kohdalle lienee pakko liimata tai ommella kuitua, jotta sen saisi näyttämään edes jotenkin realistiselta, mutta hankkisin mielummin jo valmiiksi lyhyemmän peruukin koska niissä tuppaa olemaan tiheästi kuitua kaikilla puolin peruukkia, toisin kuin pitkissä.

Peruukkeja lukuunottamatta cossien teossa ei pitäisi ilmetä suurempia ongelmia, sillä meillä on hyvä työnjako: Tuukka osaa käsitellä hyvin puuta ja tehdä hienoja proppeja ja ommellakin vähän, minä taas olen kokeneempi kaavojen, ompelun ja yksityiskohtien/koristeiden kanssa.

Niin muuten, otsikossa mainitusta WCS:stä. Päätimme tehdä puvut Traconiin ja mennä parikisaan, mikäli sellainen Traconissa olisi. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että WCS-karsinta olisi ainoa tarkoituksiimme sopiva kisa Traconissa, joten sinne siis menemme. Olemme molemmat myös varsin kilpailuhenkisiä, joten päätimme samalla myös voittaa kisan ja lähteä Japaniin. :''D Saa nyt nähdä miten käy, sillä Archerin ja Saberin puvut eivät kuitenkaan ole valtavan monimutkaiset. Päätimme siis panostaa kisaesitykseemme niin paljon kuin mahdollista.

Avasimme youtubesta viime vuosien WCS-karsintojen esitysvideoita ja aloimme katselemaan niitä pohtien, miten upeilla esityksillä sitä Japaniin on päästy kisaamaan. Suurin osa esityksistä oli kuitenkin pettymyksiä; kisaajat eivät joissain niistä edes liikkuneet ollenkaan musiikin tahtiin, vaan pyörivät sekavasti lavalla. Parhaatkaan esitykset eikät olleet mitään god tier-tasoa, vaan niissä yksinkertaisesti oli enemmän energisyyttä ja liikkeet oli ajoitettu taustanauhan mukaan. Kai tämä sitten huojentaa vähän, sillä en itsekään ole mikään esiintymisen mestari.

Uskon kuitenkin, että saadaan Tuukan kanssa jotain aika hienoa aikaan, sillä Tuukka lupasi valmistaa proppien rungot puusta niin vahvoiksi, että ne kestävät hieman kovempiakin lyöntejä - monilla kisaajilla kun taistelukohtauksissa näytti olevan se ongelma, että heidän oli pakko liikkua hyvin hitaasti ja varovaisesti, etteivät asepropit menisi rikki, mikä ei todellakaan näyttänyt hyvältä lavalla. Tuukka on kuitenkin harrastanut boffausta sun muuta miekkailua jo pitkään ja ilmeisesti jonkinlaisia taistelunäytöksiäkin on tullut ainakin joskus tehtyä. Minäkään en ole aivan täysin kokematon miekan kanssa ja aloitin viime vuonna teatterinkin, joten meillä on ainakin jotain pohjaa esityksen tekemiseen.

Odotan innolla, että päästään tekemään pukuja yhdessä ja suunnittelemaan esitystä, olen nimittäin jo pidemmän aikaa halunnut mennä taas lavalle kisaamaan. Kisan voitto olisi hienoa, vaikka en oikeastaan edes haluaisi lähteä Japaniin koska siitä tulisi niin paljon lisähommaa (matkalle pitää ottaa mukaan 3 edustavaa cosplaypukua/henkilö ja kisaesitys täytyisi luultavasti tehdä ainakin osittain uusiksi) eikä meillä luultavasti juuri olisi mahdollisuuksia loppukilpailussa. Enemmänkin haluan lähteä mukaan kisakokemuksen takia. Noh, olisihan se ilmainen Japaninmatka kuitenkin aika kiva palkinto!

Toivottakaa onnea, sillä sitä tarvitaan!

Tagailua ja viimeaikojen kuulumisia

Pitkästä aikaa! En ole viime aikoina kirjoitellut blogiin, ihan vain senkin takia, että en ole saanut mitään aikaan cosplaypukujen suhteen. Rakas harrastus on jäänyt taka-alalle, kun itseluottamusongelmat, koulukiire, muut harrastukset ja taidekujailu ovat vieneet huomioni. Myös nyt joitakin kuukausia kestänyt kaukosuhde on vienyt aikaa, samoin kuin esimerkiksi vanhojentanssipuvun ompelu. Siitä tulikin mieleen, voisin tässä hieman kertoilla wanhojenmekon ompelusta, kun se nyt edes jotenkin lievästi liittyy blogin aiheeseen.

Aloitin puvun tekemisen suhteellisen ajoissa. Piirsin suunnitelmia, ostin kankaat sun muut. Kaavojakin tuli aloitettua muistaakseni ainakin kuukautta-paria ennen tansseja. Mutta sitten se tapahtui. "Onhan minulla tässä vielä aikaa, voin ottaa rennosti." Tuomion sanat. Eli lopussa siis tuli aivan hirvittävä kiire. Asiaa ei helpottanut se, että ompelin samaan aikaan myös käsitöitä Frostiksen taidekujalle. Viimeinen viikko kului niin, että heti koulusta päästyäni aloin ompelemaan ja lopetin vasta yöllä. Lopulta mekosta kuitenkin tuli aika hieno, ainakin verrattuna siihen, että tein sen kokonaan omilla kaavoilla; pohjasin ne siis vain omiin mittauksiini, en mihinkään valmiisiin kaavoihin.

Kuvaajana Emilia Lahtinen.

 Minullahan ei siis myöskään ole minkäänlaista koulutustakaan ompeluun, joten olen aika ylpeä tuotoksestani. Myös alushameen tein itse; vanne syntyi cossaajan luovuudella rautakaupasta löytyneestä jonkinlaisesta muovisesta taipuvasta... jutusta jota sai lattialistojen vierestä. Olisin halunnut vielä leveämmän helman, mutta puvussa piti pystyä tanssimaankin, joten jouduin harmikseni pienentämään vannetta aika paljon. Kuvissa puku muuten näyttää paljon kiiltävämmältä, kuin mitä se oikeasti on. Kaulaosassa riippuva koru on liskon muotoinen, koska liskot ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Tulevaisuudensuunnitelmissani on tulla hulluksi liskonaiseksi, jolla on talo täynnä liskoja. (Varaanit ovat lemppareita, koska ne voivat kasvaa kolmimetrisiksi ja tappaa mm. ihmisiä. Ne myös voivat selvitä kuukauden ilman ruokaa ja jotkin tutkimukset osoittavat, että ne ovat myrkyllisiä).
Ja ai niin muuten, kuvat on otettu Frostbitessä, jonne myöskin menin wanhojenmekko päälläni.

Pian Frostiksen jälkeen piti alkaa lukemaan urakalla Filosofian kirjoituksiin. Aloitin kirjoittamisen jo nyt lukion kakkosvuoden keväällä, koska halusin hajauttaa kirjoituskertoja kolmosvuoden keventämiseksi. Luin paniikissa, aluksi ihan liian vähän ja harvoin ja lopussa tietysti taas tuli kiire ja vietin viimeisen viikon lukien joka päivä siten, että aloitin heti koulun jälkeen ja lopetin vasta illalla. Se ilmeisesti kannatti, sillä alustava arvosanani on E! Verraten siihen, että tavoite oli C, olen tosi tyytyväinen.

Kirjoitusten jälkeen oli sitten vähän hengähdystaukoa, mutta yllättäen tajusinkin, että hei, nuorisoteatterin näytelmän ensi-ilta on jo vähän yli viikon päästä. Nyt meillä onkin sitten ollut sellaisia noin kahdeksan tunnin harjoitusputkia tässä pääsiäisen  ympärillä. Ensi-ilta taitaa olla torstaina, jos en väärin muista. Näytelmä kertoo Tarot-korttien heräämisestä eloon. Itse sain Pahoilaisen roolin, mikä ei sovi luonteeseeni tipan vertaa, mutta ei se mitään! Paholaista on ollut mahtavan hauska esittää, ja rooliasussani on asennetta; nahkaliivi, nahkaminihame, verrosukkahousut, bootsit, niittivöitä, kettinkejä ja niittikaulapanta. Pieni shokki näytelmää katselevalle äidille, ehkäpä? :''D Asu on tosin kamlan hankala ottaen huomioon sen, että paholainen liikkuu lattiatasossa ryömien ja kontaten... Kuitenkin! Toivon että teatterista on hyötyä mahdollisissa tulevissa cosplayesityksissä tai vastaavissa, sekä larppaamisessa.

Mutta nyt onkin aika pitkittää tätä postausta vielä sillä, että miut on tägätty! Syyllisenä kukapa muu kuin Paha Sotaherra.

Haasteen säännöt

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
2.Jokaisen haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
3.Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
4. Valitse vielä 11 blogaajaa jolla on alle 200 lukijaa ja haasta heidät leikkiin mukaan ja muista kertoa heille haasteesta. Vaihtoehtoisesti valitse 11 viimeksi päivittäneen blogia lukulistaltasi.


1. Kuten jo ylempänä mainitsin, rakastan liskoja. Olen tykännyt niistä pienestä saakka; minulla on kokoelma hiekalla täytettyjä liskoja, joista useimmat on hankittu ulkomaanmatkoilta toreilta. Suurin on varmaan yli metrin pitkä ja pienimpiä mahtuisi useampi kämmenelle. Myös Skyrim-hahmoni on Argonialainen eli tuttavallisemmin Liskomies. Pidin lapsena ja pidän vieläkin myös pingviineistä. Avara luonto oli lempiohjelmiani telkkarissa.
2. Olin lapsena aika villi, kiipeilin jo reilusti ennen kouluikää korkeilla (ja aika vaarallisillakin) kallioilla, puissa ja uin järven yli uimarenkaan avulla vaikka en vielä pysynyt omin avuin pinnalla. Minulla oli myös hyvä mielikuvitus ja olin aika omalaatuinen penska. Olen vieläkin monien mielestä aika outo, mutta mielikuvitukseni on harmikseni tylsynyt ihan olemattomaksi.
3. Aloin muutama päivä sitten pelata uutta korealaista MMORPGia, Teraa. Sen grafiikat ovat aivan upeat ja hahmot ovat tyylikkäitä - naurattaa kun katselen bikiniarmoreita ja hyvin metroseksuaalin näköisiä mieshahmoja. Hahmoni on sarvipäinen, valkohiuksinen jousiampuja, sukupuoleltaan mies, koska en voinut vastustaa kiustausta; mieshahmot vaan näyttävät niin naurettavan upeilta tiukoissa nahkahousuissaan, tyylikkäissä meikeissään ja vatsalihakset paljastavissa takeissaan.

Terassa kuitenkin harmittaa se, että questit ovat valtavan tylsiä; tapa 10 tiettyä örvelöä, juokse NPC:n luo, toista satoja kertoja. Myös craftaussysteemi kusee pahasti, mikä on huomattava miinus minulle, joka tykkään melkeinpä eniten craftaamisesta MMORPGeissa. Aion siis haasteista huolimatta ryhtyä craftaajaksi, murr.
4. Tykkään valtavan paljon hedelmistä, varsinkin melonista, mangosta ja appelsiineistä.
5. Aion lukion jälkeen joko pelialalle Kajaaniin tai teatteritarpeistonvalmistusta opiskelemaan Lahteen.
6. Olen viime aikoina pelaillut aika paljon Dota kakkosta. Olin alussa ihan surkea, mutta nyt osaan jo pelata Rikillä ja Slarkilla aika hyvin - minulla on usein eniten tappoja tiimissäni.
7. En tykkää tällaisista tagausjutuista hirveästi, koska niihin kuluu niin paljon aikaa enkä meinaa keksiä kirjoitettavaa ; _ ; Mutta on nää silloin tällöin hauskoja.
8. Tunnen välillä oleva tosi tunnevammainen, koska en mm. tunne ikävää, vaikka en tapaisi rakkaita ihmisiä kuukausiin. Olen myös hyvin harvoin todella vihainen tai surullinen. Pelit, anime, elokuvat ja tv-sarjat saavat kuitenkin minut naurettavan helposti itkemään - joskus itken kun katselen tylsyyksissäni Teen Momia tai laihdutusohjelmia.
9. Rakastan larppaamista, mutta toisaalta se saa minut tuntemaan oloni hirvittävän epävarmaksi: Tuntuu, etten osaa mitään, ettei mielikuvitukseni riitä luomaan mielenkiintoista hahmoa, ja vaikka saisin jotain aikaan, en osaa esittää hahmoani, vaan luisun aina samanlaiseen melodramaattiseen ja omastanikin mielestäni ei-niin-onnistuneeseen hahmomalliin.
10. Boffaamisen kanssa on sama homma: rakastan boffaamista, se on yksi ainoista urheilulajeista, joista todella pidän, mutta olen kamalan epävarma itsestäni, koska en oikeasti ole kovin hyvä siinä enkä laiskuudeltani saa harjoiteltua tarpeeksi. En myöskään tunne larppaus- ja boffauspiirin ihmisiä kovin hyvin, mikä saa itseluottamukseni valahtamaan lattiasta läpi: varsinkin parissa ensimmäisissä suuremmissa boffaustreeneissä, joissa olin, oloni oli kamalan epävarma ja välillä halusin vain lähteä pois tai itkeä, vaikka treenaaminen olikin ihan hauskaa hauskaa. Jäin kuitenkin sitkeästi sinne, koska haluan palavasti oppia lisää enkä ole luovuttajatyyppiä.
11. Olen toisaalta kamalan epävarma itsestäni, mutta toisaalta todella päättäväinen ja määrätietoinen. Välillä pelkään ihmiskontaktia enkä haluaisi hoitaa asioita, joissa joudun olemaan tekemisissä vieraiden ihmisten kanssa, mutta toisaalta se olin minä, joka Shiroconia järjestäessä päätin että "Perkele, nyt on pakko käydä kysymässä sponsoreita mukaan." Ja niinpä marssin useaan Savonlinnalaiseen liikkeeseen ja asiallisesti kysyin heitä mukaan, enkä luovuttanut, vaikka oli jo tullut vain kieltäviä vastauksia. Noh, olihan minulla onneksi taustajoukot mukana tukemassa, mutta silti.

11 kysymystä

1. Mieltä lämmittävin kommentti jonka olet puvustasi saanut?
"Olet paras Yuna-cossaaja, jonka olen Suomessa nähnyt!". Se on oikeastaan ainoa kommentti, joka tulee nyt mieleen, ja lämmitti mieltä pitkän aikaa. Olen vieläkin ylpeä puvustani, ja mielestäni se on paras pukuni, vaikka sen teosta on nyt mitä, kolmisen vuotta?
2. Oletko koskaan katunut sitä, että aloitit cosplayn?
En varsinaisesti, se on tuonut elämääni paljon hyvää - esimerkiksi ne ihmiset, jotka ovat nyt rakkaimpia ystäviäni. Pukuja tehdessä kiroan kyllä koko harrastuksen maan rakoon aina välillä, mutta se nyt vaan on sitä.
3. "Massacossi" vai harvinaistakin harvinaisempi hahmo, kumman valitsisit mieluummin (olettaen että kyseessä olisi molemmissa tapauksissa yhtä rakas hahmo)?
Se riippuu niin monesta muustakin asiasta, oi voi. Esimerkiksi siitä, kumpi hahmo sopii ruumiinrakenteeseeni paremmin, kummalla on hienompi puku, onko kavereita cossammassa samasta sarjasta... Mutta sanoisin, että ehkä harvinaisempi cossi mielummin? Toisaalta on kyllä ihanaa, kun ihmiset tunnistavat, että en sitten kyllä osaa sanoa...
4. Mikä on suurin haaveesi cosplayn saralla -- onko se kisan voitto, lempihahmon cossaaminen vai jokin muu?
Jaa-a. Varmaan aika säälittävästi se, että voisin cossata hyvillä mielin niitä kaikkia tikkulaihoja nättipoikia, joita niin rakastan. Ei siitä tule hyvä mieli, jos tuntee näyttävänsä ihan kamalalta lempihahmonaan. Myös kisan voitto olisi mahtavaa, varsinkin jonkun isomman, kuten eurocosplayn... Mutta olen liian laiska tekemään pukuja, oi voi. Olen sen verran omahyväinen nimittäin, että ajattelen, että jos oikein panostaisin johonkin pukuun ja valitsisin sopivan hahmon, niin minulla ehkä jopa voisi olla mahikset palkintosijoille - tosin en sitten tiedä, viime aikoina kisataso on noussut ihan valtavan huimasti...
5. Puvunteon inhottavin vaihe, jonka pariin joudut kuitenkin palaamaan tämän tästä?
Hihat ja herrainkaulukset. Hihat eivät ikinä tunnu asettuvan hyvin... ja herrainkaulukset vaan nyt ovat aivan helvetillisiä tehdä. En myöskään tykkää kopioida kaavoja, mutta pakkohan se on... Yuna oli siitä hauska puku, että kaavoja ei juuri tarvittu; rakastan yksityiskohtien väkertämistä ja niitä Yunassa riitti.
6. Oletko cossannut omia hahmojasi? Jos olet, miksi näin ja miltä se tuntui? Jos et, miksi ei?
En oikeastaan, olen ollut kyllä coneissa omissa puvuissa, esimerkiksi mekoissa (vanhojentanssimekko ym), mutta en laske niitä omiksi hahmoiksi, ne ovat vain vaatteita. Minulla ei ikinä ole ollut niin tärkeitä tai hyviä omia hahmoja, että olisin halunnut cossata niitä. Nyt minulla ehkä olisi, mutta ruumiinrakenteeni ei ole sopiva rakkaimpien hahmojeni cossaamiseen.
7. Onko sinulla lempitapahtumaa? Jos on, mikä se on ja miksi?
Ehkä kesädesu, sieltä on niin paljon hyviä muistoja. Ja VISUAL QUEST, oih visual quest... Eräänä kesänä olin myös aika sairas, en siis tarttuvalla tavalla, mutta niin, että liikkuminen oli aika tuskallista. Olin tosi musertunut, koska ajattelin sairauden vaikuttavan koko loppuelämääni. Lähdin desuun kivuista huolimatta, koska en halunnut enää murehtia kotona. Desucon ja Visual Quest olivat niin mahtavia ja hauskoja, että unohdin koko sairauden. Tajusin, että se ei vaikutakkaan elämääni kuin todella vähän, eikä luultavasti häiritse minua joko pitkään aikaan tai enää koskaan. Tuntui, että Visual Quest tavallaan pelasti elämäni, niin naurettavalta kuin se kuulostaakin.
8. Onko jotain mikä kaihertaa mieltäsi Suomen cosplayskenessä?
Jatkuva riitely ja eripura ja toisten pukujen mollaaminen. Eikö voitaisi vaan kaikki pukuilla niin kuin itse haluamme?
9. Listaa kolme lempipukuasi.
Oah, apua, vaikeaa. Ykkönen on varmaan Yuna, koska se onnistui niin hyvin. Aika surullista kyllä, mutta muihin pukuihini en oikein ole ollut tyytyväinen... Paitsi Hetalian Suomi onnistui aika hyvin! En enää välitä sarjasta niin paljon, mutta olin kyllä mielestäni ihan söpö Suomena, heh. Myös Nekozawan puku on ihan hyvä, mutta siihen ei oikein ole tunnesidettä... P4:n Teddienä on aina ollut hauskaa, joten ehkä sitten se! Shoman puvusta tuli myös ihan söpö, mutta se on silti vähän alempana listallani.
10. Mitä arvelet, pukeudutko hassuihin asuihin vielä päälle kolmekymppisenäkin?
En näe muuta estettä sille kuin sen, että olen liian laiska; en viime aikoinakaan ole tehnyt kovin paljoa pukuja. Voi olla, että olen siihen mennessä lopettanut kokonaan, mutta jos cossaavia kavereita ja innoa riittää, niin saatan hyvinkin tehdä puvun aina silloin tällöin. Siitä olen varma, ettei minusta "normaalia ihmistä" saa tekemälläkään, vaan pelaan vielä mummonakin videopelejä ja katselen sarjoja.
11. Lempiperuukkisi ja miksi?
Ruskea kihara pitkä! Se ei varsinaisesti ole ollut minulla missään oikeassa cossissa, mutta se on silti varmaan eniten käytetyin peruukkini, koska olen pitänyt sitä ties missä koulun pippaloissa ja viihdevideoissa ja coneissa silloin, kun minulla ei ole ollut cossia. Se vaan on niin kiva, se saa mielestäni minut näyttämään ihan nätiltä.

En tagaa ketään tai kirjoita kysymyksiä koska olen laiska, mutta menkää toki vaikka Pahan Sotaherran blogiin ja ottakaa sieltä kysymykset jos innostaa.

Hullun unelmia

Viime päivityksessäni paljastin unelmoivani Ah! My Goddess! -sarjan Urdin cossaamisesta. Vielä viime päivitystä kirjoittaessani idea oli vasta ajatustasolla; en olisi kuvitellutkaan, että tulisin tekemään puvun lähitulevaisuudessa. Tapahtui kuitenkin jotain, mikä mullisti elämäni. Noh, ei ihan, mutta sain kuitenkin aika hienon idean Urdin toteutukseen.

En teekään vain Urdin peruspukua....

...vaan puvun lisäksi myös enkelin selkään!

Ajatus lähti siis siitä, että kun edellisen päivitykseni jälkeen Urdin cossaaminen oli vielä mielessä, sain koululta ilmaiseksi mallinuken torson. Mietin, että mitäköhän tällä nyt tekisi ja silloin se iski. Torson avullahan voisin tehdä Urdin puvusta vielä hienomman, ehkä jopa kisakelpoisen, jos käyttäisin sitä mallina ja tekisin Urdin enkelin, World of Elegancen ja kiinnittäisin sen selkääni.

Alkoi cosplaykuvien metsästys: halusin nähdä, olisiko kukaan keksinyt tätä ideaa ennen minua. Pikainen googlaus selvitti tilannetta: Googlen haulla löytyi hyvin vähän kuvia edes tavallisista Urd-puvuista. Enkeliäkään ei ollut cossannut kuin pari ihmistä. Ihmettelin, että miksei näin tunnetusta sarjasta ja hahmosta ole tehty enemmän pukuja. Cosplay.comista sentään löytyi jonkun Urdin puvun tehneitä, mutta oikeastaan mikään niistä ei oikein vakuuttanut. Aina oli jotain pielessä: kangasvalintana halpissatiini, huono peruukki, huonosti istuva puku... Joukossa oli tietysti myös hienoja pukuja, mutta olen aika varma, että pystyn itse parempaan kuin useimmat näkemäni puvut jos oikein yritän.

Urdin puku tosin on paljon vaikeampi toteuttaa kuin miltä ensisilmäyksellä näyttää. Sehän on tosi simppeli: vain vähän kultaisia koristeluja yksinkertaisessa mekossa. Paitsi että, hetkinen... mikä kannattelee koko pukua ja painavannäköistä viittaa paikallaan? Vastaus on ei mikään. Puvussa ei ole minkäänlaisia olkaimia tai kiinnitussysteemeitä. Eikä myöskään rintaliivejä. Esittelen nyt teille hienon, erittäin anatomisesti korrektin demonstraation rinnoista ja fysiikan laista.

Kuten kuvasta näkyy, rintani noudattavat fysiikan lakeja ja näin ollen painovoima vetää niitä alaspäin. Urd taas on jumalatar ja animehahmo, joten hänen rintoihinsa eivät tunnetusti sellaiset pikkuseikat kuin fysiikan lait vaikuta. Pääsen siis luultavasti kustomoitujen rintaliivien teon lisäksi myös jesaroimaan tissini terhakamman näköisiksi. Ajatuksena on käyttää läpinäkyviä tai ihonvärisiä rintsikanolkaimia, tuhota vanhat rintaliivit ja kursia ne uudestaan kokoon niin, ettei etuosaa näy ja tosiaan käyttää ihan luvattoman paljon iho- ja jeesusteippiä. Tähän rintaliivisysteemiin kiinnitän myös mekon, viitan ja luultavasti myös osittain enkelin, joten sen on parasta olla kestävä... >: I

Toinen suuri ongelma on enkelin teko ja kiinnitys. Olen parhaillani päällystämässä mallinuken torsoa vesi-liima -seoksessa uitetuilla sanomalehdenpalasilla, jotta saan tehtyä enkelistä mahdollisimman kevyen. Kunhan kerroksia on tarpeeksi, irrotan paperimassaenkelin torsosta ja laitan sisään rautalankatukirakenteita. Teen myös kädet ja pään paperimassasta. Lopulta laitan päälle miljoona kerrosta gessoa ja hion koko hökötyksen sileäksi, jonka jälkeen pääsen sitten maalailemaan. Ongelmia tulevat aiheuttamaan siivet, joista pitäisi myös saada kevyet (ja hienot) sekä enkelin painovoimaa uhmaava kampaus.

En ole ikinä osannut muokata peruukkeja, joten odotan kauhulla tämän kaunokaisen tekemistä. Pitänee ostaa kaksi järkyttävän pitkää peruukkia (musta ja valkoinen) enkeliä varten ja vielä yksi pitkä valkoinen Urdille. Sitten pääsenkin ompelemaan kuitua, jippii!
Myös siivet ovat minulle mystinen asia ja niihin pitää varmasti tilailla valtavasti sulkia jostain ihme paikasta. Rahanmenoa ei voi estää...

Ajattelin ensin kiinnittää enkelin selkään vöillä tai nauhoilla, jotka olisin kietonut vartaloni ympärille ja solminut. Mutta Urdin pukuhan tietysti pilasi nämäkin suunnitelmat.

Tässä on tämänhetkinen suunnitelmani tukirakenteista ja kiinnityssysteemeistä. Ylävartalossa on rintsikkasysteemi, jossa on läpinäkyvät olkaimet. Tähän kiinnittyy osittain myös enkelin metalliset tukirakenteet takana. Mekon kaula-aukon alapuolelle piiloon tulee jokin vahva kiinnitysasia, esim. vyö tai vastaava (ehkä jokin kangasviritelmä jos vyö on liian paksu). Enkelistä lähtee myös rautalankoja tai siimoja, jotka kiinnittyvät selkään pitävät enkelin ryhdikkäänä. Saa nähdä, miten tämä nyt tulee toimimaan...

Tässä muuten vielä pari kuvaa torson tekoprosessista:

Tämä puku on suunnitteilla Frostbiteen, mutta katsotaan saanko tehtyä siihen mennessä. Tässä on kuitenkin vielä niin paljon muuttujia; saattaa olla, että puvun teko kaatuu kokonaan sen mahdottomuuteen. Vi ses!

Viime aikojen kuulumisia & Cosplayhaaveita osa 1

Jaa-a. Mitähän tässä sanoisi. Varmaan pitäisi aloittaa kysymällä, paljonko hyvät lukijat arvelevat minun laihtuneen viime päivityksestä? Aivan oikein; nolla kiloa! Totta puhuen viime aikoina on ollut niin kiire, etten ole jaksanut edes ajatella koko asiaa. Koulu, oppilaskunnan hallitus, Shiroconin järjestäminen... kaikki on vienyt niin paljon aikaa. Ja kavereitakin on pitänyt keretä tapaamaan.

Kävin terveydenhoitajaa moikkaamassa tuossa pari viikkoa sitten. Vaaka ja terkkarin painokäyrä kertoivat sen, minkä olin yrittänyt pitkään sulkea mielestä: olen lihonut viime vuoden aikana. Ero ei ollut kuin arviolta (muistikuvieni mukaan) kolmisen kiloa, mutta kirpaisi silti. Kun siskoni aloitti lukion, laihtui mokoma vaikka miten paljon ja minä taas menin lihomaan. Johtunee siitä, että sisko muutti omilleen, kun taas itse jäin rahaongelmien takia vanhempien luo asumaan. Kotona ei tarvitse pihtailla ruoan kanssa. Mutta harmittaa kyllä, koska en edes ole syönyt mitenkään hirveän epäterveellisesti, paitsi kavereiden kanssa illanvietoissa. Joita on kyllä ollut paljon useammin kuin vuosi-pari sitten. Hmmmmm. Sekin lienee vaikuttanut asiaan. On vaan niin vaikeaa olla syömättä sipsejä sun muita kun niitä on nenän edessä tarjolla... ; _ ;

Painonhallinnasta vielä sen verran, että olen kyllä liikkunut aika paljon viime aikoina, ainakin verrattuna siihen, miten laiska yleensä olen. Olen käynyt melkein joka viikko boffaamassa koulun treeneissä ja Shiroconia edeltävänä viikonloppuna oli boffausryhmä Perkeleen treenit. Olin tietysti huonoin siellä, koska olen vasta aloittelija, mutta olen kiitollinen siitä että kaikki ottivat minut siellä niin avoimin mielin vastaan. Anteeksi, jos olin tiellä ja kiitos paljon hyödyllisistä neuvoista!
Olen myös pyöräillyt kouluun aina, kun olen voinut. Eli siis kymmenen kilometriä päivässä! Mutta ilmeisesti näinkään suuri (huom, minulle suuri) määrä liikuntaa ei ole auttanut. Tai sitten olen vaan syönyt liikaa. : I

Mutta tosiaan. Shirocon tuli ja meni, ja sitä edeltävä aika menikin aika tehokkaasti coninjärkkäyksestä stressatessa. Olin tapahtumassa cosplayvastaavana Pahan Sotaherran kanssa ja järjestin cosplaykisan. Sen lisäksi kuitenkin pidin myös luennon, kävin sponsorinmetsästysretkillä, mainostin tapahtumaa, yritin saada boffaajia paikalle ja suunnittelin conia muutenkin yhdessä järkkääjäporukkamme kanssa. Ja ai niin, osallistuinhan vielä cosplaydeittiinkin (harmillisesti en taaskaan saanut sulhoa sieltä, sniff).

Cosplaykisan järjestäminen oli kamalan stressaavaa. Tajusin vasta ennen conia, että olisi pitänyt ottaa joku muu auttamaan sen kanssa: hoidin  nimittäin itse suunnittelun ja juonnon. Palkintojen hankkimisessa sain onneksi sentään apua, huh. Mutta kuitenkin. Kisaan ilmoittautui ennen tapahtumaa kolme henkilöä, joista yksi perui. Olin aika epätoivon partaalla, kun tajusin että pitäisi lähteä metsästämään potentiaalisia kisaajia conpaikalta.

Ilmeeni conpäivän aamuna.

Noh, löytyiväthän ne kisaajat kuitenkin ja kisa voitiin pitää. Osallistujia oli huimat 7 kappaletta, mutta olin onnellinen, että saatiin edes pieni kisa pystyyn. Ennen lavalle menoa olin niin hermona, että yksi kisaajista joutui tyynnyttelemään minua kun sähelsin ympäriinsä paniikissa :'''D Anteeksi kisaajat, olin hyvin epäammattimainen. Puolustuksekseni kuitenkin sanon, että kyseessä oli ensimmäinen ohjelma, jonka olen koskaan järjestänyt ja varmaan ensimmäinen kerta, kun jouduin olemaan ihan yksin lavalla puhumassa.

Fiilikseni lavalla

Sähelsin lavallakin ja änkytin varmaan ja kaikkea, mutta olin kuulemma ihan söpö siellä koulupoikacossissani säätäessä (mitä kyllä itse vähän epäilen, mutta olkoon). Joten annan itselleni anteeksi. Onnea muuten vielä voittajille!

Tässä muuten vielä yksi mielestäni aika hyvin onnistunut kuva lauantailta. Kiitos Pahalle Sotaherralle kuvaamisesta!

Shomahan se siinä. Ja pingviini.

Nyt kun tämä pakollinen conraportti on poissa jaloista, on aika aloittaa...

Cosplayhaaveita, osa 1!

Olen jo pitempään aikonut listata tänne hahmoja, joita haluaisin cossata, mutta jotka innostaisivat enemmän, jos olisin vähän hoikempi tai lihaksikkaampi.

1. Kamanosuke Yuri

Yurihan tämän koko blogin tavallaan innoitti, joten ykkössija kuuluu 

tietenkin hänelle. Luulenpa, että olen jo selittänyt ihan tarpeeksi tästä herrasta, joten en 

käy nyt kirjoittelemaan pidempiä tarinoita tähän.

2. Matsuka - Terra E

Terra E on loistava anime, joka on yllättävän vähän tunnettu. Itse törmäsin sarjaan

kai My anime listin suositusten kautta, tai ehkä olin vaan etsimässä Anime character databasesta

nättejä poikia, joiden perusteella voisi valita katsottavia sarjoja. Kuitenkin, tämä anime

on aivan helmi. Se kertoo liikuttavan kasvutarinan ja alkuperäisteos on oikea klassikko.

Matsuka on lähellä sydäntäni; juuri sellainen hahmo, joista yleensä pidän. Eli siis hyväsydäminen ja 

söpö. Rakastan myös valkoisia hiuksia, ja Matsukan pehko on aika lähellä valkoista.

Ja vaikka Matsukan vaatteet ovat ehkä vähän tylsät, haluaisin tulisesti cossata häntä,

sillä rakastan sarjaa ja hahmoa niin paljon.

Ongelmaksi muodostuu kuitenkin jälleen kerran ruumiinrakenne. Matsuka on hento ja hoikka, siis aivan erilainen kuin minä. Katsokaa nyt noita rimppakinttuja. Hahmon cossaaminen saa siis jäädä, kunnes saan laihdutettua (tai kunnes en jaksa enää välittää).

3. Urd - Ah! My Goddess!

Urd on oikeastaan ollut mielessäni jo pitkään. En ole ikinä maininnut tästä hullusta haaveesta kenellekään ja se saattaa jopa yllättää jonkun. Ah! My Goddess! on yksi ensimmäisistä

sarjoista, joita ikinä katsoin tai luin. Vaikka se onkin oikeastaan vain

haaremisarja, jossa autoillaan ynnä muuta, se on yhä minulle varsin rakas.

Se tunnelma, joka sarjasta välittyy, on ainutlaatuinen. Olen myöskin aina pitänyt

Urdista, joka on (ainakin muistikuvieni mukaan) puoliksi demoni.

Tykkän Urdin lookista: Valkoiset hiukset ja rusketus sopivat mielestäni mainiosti 

yhteen varsinkin naishahmoilla. Lisäksi Urdilla on hienoja vaatteita, varsinkin mangaversiossa.

Ongelmana on Urdin vaatteiden paljastavuus ja hänen kehonmuotonsa. Olen kyllä kurvikas, mutta 

Urd on tosi laiha. En viitsi tehdä näin itselleni tärkeää pukua vielä. Ehkä jos kävisin ensin vähän salilla...

4. Mikuru Asahina - Haruhi Suzumiya no yuutsu

Voih, Mikuru. Niin ärsyttävä hahmo, mutta samalla niin söpö. Tämän puvun voisin oikeastaan tehdä jo nyt, mutta en ole löytänyt oikeanlaista peruukkia mistään enkä oikein osaa muokata itse. Mikurukin on tosi laiha, mutta toppaamalla rinnustaa ja tekemällä hameesta muutaman sentin pidemmän kuin lähdekuvissa, uskoisin saavani ihan söpön puvun aikaan. 

-------

Siinäpä nämä nyt tältä illalta. Lisää olisi mielessä vaikka kuinka, mutta saa nähdä milloin jaksan taas päivitellä blogia. Näkemisiin!